Som tam eli papaijasalaatti - akuutti lääke kaukokaipuuseen

Rakastuin viime syksynä Thaimaassa kevyeen, tuliseen ja täyttävään salaattiin nimeltään Som tam eli papaijasalaatti. Olin maistanut papaijasalaattia jo aikaisemmalla Aasian matkallani Vietnamissa, mutta tuosta kerrasta on jäänyt lähinnä mieleen nenänalushiki, vettä valuvat silmät ja matkakumppaneiden paskainen nauru. Vietnamin tulinen on varovaisesti sanottuna eri asia kuin Thaimaan tulinen.

Löysin Suomeen palattuani heti ensimmäisellä yrittämällä lähestulkoon aidon makuisen som tam-reseptin ja haluan jakaa sen teillekin, koska kyseessä on niin täydellinen, ravintorikas ja helppo tekele. Teen tätä usein arki-iltaisin, koska syön lounaan aina ravintolassa ja tämä on juuri sopivan kevyt päivällinen minun makuuni. Kerrottakoon kuitenkin ennakkovaroituksena, että jos salaatti tarkoittaa sinulle yhtä kuin ei-minkään-makuista jäävuorisalaattia, jonka sekaan on viipaloitu pari siivua ei-minkään-makuista kurkkua ja tomaattia ja komeus kruunataan e-koodien kuninkaalla eli valmiilla salaattikastikkeella, niin lopputulos saattaa yllättää. Som tam muuttaa käsityksesi salaatista loppuelämäksesi. Jos et pidä chilistä tai ylipäätään tulisista mauista, niin älä edes kokeile tätä (tai no kokeile silti!).

Resepti on varastettu suoraan kansalliskauppamme Alkon sivuilta, joten en voi ottaa siitä itselleni kunniaa.

Som tam eli papaijasalaatti (Laktoositon)

4 hengelle alku- tai pikkuruokana

n. 500 g vihreää papaijaa
4 valkosipulinkynttä
2 pientä salottisipulia
1–3 punaista chilipalkoa
6 keitettyä vihreää papua
3 rkl nam pla -kalakastiketta
2 rkl limettimehua
2 tl palmusokeria
muutama kirsikkatomaatti
½ dl suolapähkinöitä rouhittuna

Valmistusohje

1. Kuori papaija, poista siemenet ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

2. Kuori sipulit ja leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Viipaloi chilit. Poista niistä halutessasi tuliset siemenet. Leikkaa pavut noin 2 cm kokoisiksi paloiksi. Yhdistä kaikki kasvikset ja laita ne tarjoiluvadille.

3. Ota seoksesta ¼ eri kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta sose kalakastikkeella, limettimehulla ja sokerilla. Kääntele seos muiden aineiden joukkoon. Koristele puolitetuilla tomaateilla ja pähkinöillä.

Vinkki: Korvaa vihreä papaija raa´ahkolla mangolla, kypsällä papaijalla tai ohuenohuilla kurkku- ja porkkanasuikaleilla.

Laitan itse aina sekaan kuorimaveitsellä ohuiksi raastettuja porkkanasuikaleita ja jätän usein pavut pois, jos en ole muistanut ostaa niitä. Muiden raaka-aineiden suhteen ei kuitenkaan voi huijata. Sipulin pitää olla nimenomaan salottisipulia ja palmusokerin palmusokeria, muuten lopputulos kärsii. Jos arvostat laatua ja autenttisuutta, suosittelen hankkimaan kalakastikkeen Prisman sijaan jostakin aasialaisesta elintarvikemyymälästä, jopa Joensuusta löytyy ainakin yksi. Samasta osoitteesta löytyy myös palmusokeri. Tulisuutta voi säädellä chilin määrällä, itse käytän yleensä sekä punaista että vihreää chiliä. Muista, että salaatin kuuluukin olla tulinen.

Varoitus: salaatista on olemassa Aasiassa eri versioita. Jos siis tilaat som tamia Aasiassa, suosittelen tarkistamaan etukäteen mitä annos pitää sisällään. Viime reissulla ystäväni nimittäin löysi oman papaijakasansa keskeltä kuolleen, epäilyttävän raa'an näköisen ja KOKONAISEN taskuravun. Yök.

Katselin kaukokaipuussani kuvia viime vuoden reissusta, auringon ja lämmön lisäksi tulvi monet, huiput matkamuistot mieleen. Rakas matkakumppanini varmaan allekirjoittaa, jos sanon, että reissussa koettiin yhtä sun toista mielenkiintoista :) Tässä muutama tunnelmapala Thaimaan saarihyppelyltä. Seuraavaa reissua odotellessa syökää som tamia!

Kaunista Äitienpäivää äidit!

Tänään lainaan itseäni viisaampaa ja toivotan erään lempirunoni myötä kaikille äideille (erityisesti omalleni) aurinkoista & onnellista Äitienpäivää. Äidit rulaa!

 

Sinun lapsesi

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla. 

Kirjoittanut: Kahlil Gibran

weheartit

 

Elämää puolimaratonin jälkeen

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu, wuhuu! Hapoilla olevista reisilihaksista huolimatta fiilikset ovat huikeat ja vaikka olen suureen ääneen vannonut, että tämä tulee olemaan  kerran elämässä - teko, niin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tänään surffasin aamulla ensimmäisenä itseni KuopioMaratonin nettisivuille. Se siis siitä ”juokseminen ei ole sosiaalinen harrastus”-väitteestä, jota olen pitkin kevättä toitottanut. Juoksutapahtumassa juokseminen ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Keskityin täysin omaan suoritukseen ja muut juoksijat antoivat hommaan vain mukavasti lisäpotkua. Juokseminen porukassa oli jotenkin ihan eri tavalla energisoivaa. Kärkeen en pyrkinytkään, kun siellä oli jo valmiiksi niin paljon tunkua :D

Juoksin siis puolimaratonin (21,1km) lauantaina 4.5. Joensuussa pilvisessä, mutta erittäin hyvässä juoksusäässä.  Pakkomielteeni puolimaratonin juoksemisesta hankin vuonna 2011 osallistuttuani Jyväskylässä Teoston järkkäämälle musamaratonille. Olin jo tuolloin juossut säännöllisesti koko kevään ja kesän, mutta hannasin reittivalinnassa ja valitsin n. 14 km:n mittaisen rantareitin puolimaratonin sijaan. Kun näin miten rapakuntoiset muusikonrentut selvisivät kunnialla puolikkaasta maratonista, tunsin itseni ihan looseriksi. Silloin päätin, että jos Hynynen tuohon pystyy niin pystyn perkele minäkin. Ilmoittaudun puolimaratonille siis ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, mutta jouduin tuolloin perumaan osallistumiseni sairastelun vuoksi ja asia jäi edelleen kaivamaan mieltä. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Tämän kai pitikin lopulta mennä näin, koska viime vuotiset sääolosuhteet Joensuun maratonilla olivat karmeat ja moni joutui kylmän kelin ja räntäsateen vuoksi keskeyttämään suorituksensa. Siitä kokemuksesta olisi voinut jäädä päällimmäiseksi hieman toisenlainen fiilis.

Suhtauduin haasteeseen rennosti enkä asettanut itselleni varsinaisesti mitään aikatavoitetta. Tietysti salaa toivoin, että matka taittuisi edes alle 2,5 tuntiin (joku roti!) ja niin kävi. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Jokainenhan kuitenkin tietää, että nälkä kasvaa syödessä. Näin jälkikäteen Tammisen ottein asiaa analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että nopeamminkin olisin voinut mennä. Säästelin energiaa alkuun ehkä vähän liikaakin, koska en osannut yhtään arvioida miltä viimeiset viisi kilometriä tulee tuntumaan ja halusin varmistaa, että ylitän maaliviivan juosten, en jalat edellä. Sitten kun se viimeiset viisi kilometriä olikin yhtäkkiä edessä, niin olin aivan ihmeissäni siitä miten paljon virtaa oli vielä jäljellä. Eräs ystäväni juoksi tapahtumassa toisen täyspitkän maratoninsa ja hän lohdutteli minua jälkikäteen, että liika pihistely on ihan normaalia ensimmäisellä kerralla. Parempi pihistellä kuin jättää leikki kesken.

Nälkä kuitenkin jäi. Täten voinkin jo tässä vaiheessa paljastaa, että yritän parantaa suoritustani vielä tänä vuonna Kuopio maratonilla, joka juostaan 7.9.2013. Isona motivaationa tähän toimii Kuopion maratonreitti, joka vaikuttaa aika paljon paremmalta kuin Joensuussa, jossa suurin osa matkasta taitetaan teollisuusalueella varaosaliikkeiden ja autokauppojen välittömässä läheisyydessä. Täyspitkän maratonin juoksijat joutuvat tekemään tämän teollisuusaluekierroksen neljä kertaa, joten ei voi nostaa kuin hattua heille. Kuopio on myös entinen kotikaupunkini, joten siinäkin mielessä ajatus on houkutteleva.

Jotta pääsisin ajallisesti parempaan tulokseen, minun on pakko muuttaa harjoitteluani tavoitteellisempaan suuntaan. Se siitä zeniläisestä juoksemisesta ja terapialenkkeilystä.  Uusimmassa Kuntoplus-lehdessä (7/2013) oli kuin tilauksesta 12 viikon puolimaratonohjelma, jota  aion yrittää noudattaa. Ei siis enää pitkiä ja nautinnollisia haahuilulenkkejä kerran tai kahdesti viikossa, vaan kolme juoksuharjoitusta, joista kaksi lyhyttä vauhtijuoksuharjoitusta intervalleineen ja yksi pitempi kestävyysharjoitus. Nähtäväksi jää , miten orjallisesti jaksan ohjelmaa noudattaa, mutta ainakin ensi alkuun ohjelma vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta ja ohjeet ymmärrettäviltä. Jospa vaikka oppisin samalla lämmittelemään ennen lenkille pinkaisua.

Tämä viikko on kuitenkin keskiviikkoon saakka pakkolepoa, reidet ovat yhtä tukossa kuin viikonloppuvaelluksen jälkeen ja torstaina alkaa kauan odotettu viiden päivän ashtangajoogan intensiivikurssi, johon mennessä olisi suotavaa olla jotenkuten kuosissa.

Aurinkoisia päiviä, menkää lenkille (se on koukuttavaa)!

p.s. Maanantai-iltani on pelastettu, 500 Days of Summer tulee tänään Subilta ja minä - omasta mielestäni maailman epäromanttisin ihminen, rrrrrrakastan tätä elokuvaa! Suosittelen. Nessupaketti mukaan.