100 tunnin liikuntahaaste ja muuta mukavaa

Moi, oon tullu takaisin! 

Mietin tässä, että olen viimeaikoina muualla somessa piinannut kavereitani liikunta-aiheisilla postauksillani siihen tahtiin, että olisi varmaan korkea aika aktivoitua blogin puolella. Täällä näitä juttuja saa sitten ihan rauhassa lukea ne, joita sattuu kiinnostamaan. Eihän tuosta edellisestä blogimerkinnästä olekaan kulunut kuin vajaa vuosi. En nyt kuitenkaan usko, että kukaan on henkeään pidätellen odottanut seuraavaa kirjoitustani, koska tämä nyt vain ei ole sellainen blogi. Jos postaisin joka päivä ”Kato mitä mä ostin!” tai päivän asu/laukku/huulipuna/aurinkolasit/kukkaruukku, niin saisin varmasti heti enemmän lukijoita. Olen ollut viime aikoina lievästi sanottuna ärsyyntynyt useimpien entisten suosikkiblogieni kaupallisuuteen, itsekorostukseen ja yleensäkin lukijoita aliarvioivaan sisältöön. Tällä tarkoitan sitä, että jos mainostaa blogiaan kulutuskriittisenä, mutta kuitenkin joka toisen postauksen pääasiallisena sisältönä on uusi vaatekappale tai purkki (olipa tuote miten eettinen tai ekologinen tahansa) niin siinä on ristiriita. Money buys everything ja silleen. 

Syy hiljaisuudelle oman blogin puolelta löytyy yksinkertaisesti ajan ja mielenkiinnon puutteesta. Olen viime keväästä saakka ollut niin monessa mukana, ettei aikaa juuri kirjoitteluun ole jäänyt. Lisäksi jooga on käynnistänyt minussa jonkin, vielä toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömän prosessin, jonka analysointi täyttää sitten ne hetket kun muuta tekemistä ei ole. En nyt kuitenkaan aio tästä asiasta avautua täällä enempää, kyse on kuitenkin todella henkilökohtaisesta asiasta ja matka on vasta alussa. Tähän totean kuitenkin, että tie omaan itseen todellakin löytyy joogamatolta. Kokeile itse, jos uskallat.

Olen tällä hetkellä pitkästä aikaa tosi innoissani voimaharjoittelusta, jonka olen viime vuosina jättänyt ehkä liiankin vähiin keskittyessäni lähinnä juoksuun. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa Kaisa Jaakkolan hormonidieetti-kirjat etsiessäni syitä järkyttäviin, selkeästi hormonaalisiin oireisiin sekä väsähtäneeseen ja ärsyyntyneeseen olotilaan. Luin kirjat siltä istumalta ja hankin pitkästä aikaa kuukausikortin kuntosalille. Päätin lopulta panostaa asiaan kunnolla ja hankin itselleni personal trainerin tekemän saliohjelman, jonka tarkoituksena on tukea nimenomaan juoksuharjoittelua. Minulle tuli ihan uutena tietona, ettei voimaa ja kestävyyttä voi yksinkertaisesti treenata samaan aikaan ilman että toinen syö väistämättä toista, joten maratonista haaveilevana panostaminen kuntosaliohjelmaan kannatti. Muuten treenaisin varmaan jatkuvasti väärin. Toinen hyöty liittyy ajankäyttöön. Ilman ohjelmaa salilla treenaminen oli omalla kohdalla lähinnä epämääräistä haahuilua laitteesta toiseen. Nyt saan tehtyä napakan treenin reilussa tunnissa. Ohjelma on myös tehty omien toiveideni mukaan sellaiseksi, että se sisältää mahdollisimman vähän laiteharjoittelua ja enemmän vapaita painoja ja toiminnallista treeniä, joka on itselleni kaikkein ominaisin tapa treenata.

Voimaharjoittelun myötä olo on nykyisin hurjan paljon parempi ja energisempi kuin aiemmin. Sekä voimaharjoittelua, että aerobista treeniä tarvitaan, mutta suhdeluku on ollut meikäläisellä aiemmin selkeästi pielessä. Tietynlainen treeni ja ravinto on vaikuttanut myös positiivisesti ulkomuotoon. Olen uskonut jo pitkään olevani herkkä viljatuotteille ja niiden tietoinen vähentäminen ruokavaliosta ja proteiinin lisääminen on vienyt mennessään esimerkiksi lymfakierto-ongelmat ja selittämättömän turvotuksen. Suosittelen siis erittäin lämpimästi tutustumaan Jaakkolan kirjoihin, eikä kannata hämääntyä sanasta ”hormonidieetti”. Kyse ei ole mistään ihmedieetistä vaan kokonaisvaltaisesta paremman olon tavoittelusta ja Kaisan ohjeita noudattamalla voi löytää helpotusta esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai muihin hormonaalisiin sairauksiin.  

Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti ja Hormonitasapaino.

 

Seuraavat postaukset tulee varmaan olemaan sisällöltään liikunta-aiheisia, tulimme nimittäin kaveriporukan kanssa sopineeksi puolivahingossa 100 tunnin liikuntahaasteen, jonka suorittaminen alkoi tällä viikolla. Aikaa 100 liikuntatunnin suorittamiseen on vajaa 10 viikkoa, mikä tarkoittaa  reilua 10 tuntia liikuntaa viikossa. Haasteen suorittaminen tarkoittaa siis käytännössä sitä, ettei seuraavaan 10 viikkoon juuri muuta elämää sitten olekaan :) Haaste tuli kyllä omalla kohdalla tosi hyvään saumaan, tavoitteenani on syksyllä juosta täyspitkä maraton, joten treenimäärä olisi kasvanut kesää kohti muutenkin. Porukka motivoi liikkumaan ihan eri tavalla ja on kyllä tosi mielenkiintoista nähdä, mitä kymmenessä viikossa kropalle tapahtuu tällä treenimäärällä. Haasteen puoliväliin sattuu (onneksi) yksi pitempi viikonloppureissu, niin tulee välissä vähän nollattuakin :) Ei tuu nimittäin nollausta enää näinä päivinä paljon harrastettua kun tämäkin lauantai-aamu alkoi isolla lautasellisella puuroa ja parin tunnin spinning - ja kahvakuulasessiolla. Tämmöistä tällä kertaa, ulkona on taas ihan mieletön kevätsää, vaikka eletään vasta maaliskuuta. Aurinkoista viikonloppua & hyviä treenihetkiä!

Tunnelmia eiliseltä aamulenkiltä, ihana kevät!

Koska en kirjoittanut viime kesästä enkä syksystä täällä blogin puolella mitään, tämän linkin takaa löydät reissutunnelmia viime syksyn kohokohdasta eli ameriikan matkasta, olkaapa hyvä :)  

P.s. Blogin uuden ulkoasun suunnitteli 12-vuotias henkilökohtainen AD:ni eli rakas tyttäreni. Kyllä nykyajan lapset osaa ihan mielettömiä juttuja <3