Elämä on

…yllätyksiä täynnä. Tässä kuluneella viikolla koin itselleni melkoisen suuren työhöni ja tulevaisuuteni liittyvän pettymyksen. Nyt, kun alan pikkuhiljaa toipua tilanteen aiheuttamasta alkujärkytyksestä, pettymyksestä ja suuttumuksen tunteesta, pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo hieman laajemmasta näkökulmasta. Jumalilla on omat salaiset suunnitelmansa, jonka mukaan elämä heittelee joskus varsin kovakouraisestikin. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista. Silloin kun suuret unelmat jäävät toteutumatta tai jokin asia menee niin pieleen kun olla ja voi, meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme antaa pettymyksen ja vihan nakertaa meitä tai vaihtoehtoisesti kasvaa tapahtuneen myötä entistä vahvemmiksi. Joskus, kun jotain oikein yllättävää tapahtuu, se pakottaa meidät tarkastelemaan todenteolla suhtautumistamme muihin ihmisiin, työhömme, unelmiimme ja koko elämään. Vastoinkäymisten myötä ymmärrämme, mikä on meille todella tärkeää ja mihin suuntaan haluamme lähteä. Jos elämä olisi päivästä toiseen yhtä tasaista liitoa, se olisi a) tylsää ja b) mitään kehitystä ei tapahtuisi. On tutkittu, että onnelliset ihmiset ovat keskimääräistä kiitollisempia. Myös huonoista kokemuksista voi olla kiitollinen. Ilman niitä emme ehkä olisi juuri siinä tai juuri sellaisia kuin olemme. Yllättävät ja ikävät kokemukset myös muistuttaa, ettei mikään tässä elämässä ole pysyvää. Koska mikään ei ole pysyvää, takertuminen työhön, muihin ihmisiin, tavaroihin tai tapoihin ei lopulta ole kovin järkevää. Onnen voi löytää viime kädessä vain itsestään. Tässäpä onkin opetteleminen kaltaiselleni härkä-tyypille, jolla on sisäänrakennettu tarve luoda olosuhteet mahdollisimman turvallisiksi, vakaiksi ja pysyviksi.

Paradoksaalista kyllä, ostin sattumalta muutama viikko sitten Suomalaisen kirjakaupan alelaarista psykologi Ilona Rauhalan kirjan Uskalla! Nainen työelämässä. Kirja osoittautuikin yllättäen varsin ajankohtaiseksi hankinnaksi, sillä joudun tapahtuneen myötä vakavasti pohtimaan mihin suuntaan haluan (työ)elämääni seuraavaksi viedä. Paikoilleen jääminen ei ole vaihtoehto. Samaa mieltä on myös Rauhala: ”Huolehdi virtaamisesta. Tee tilaa uudelle, siivoa vanha pois, järjestä muistot, paketoi, pistä postiin, kierrätä, lahjoita ja luovu! Niin tehdessäsi ennemmin tai myöhemmin huomaat, että sinulla on edessäsi tyhjää, missä on tilaa uuden tulla. Uskalla asettua alttiiksi uudelle. Uskalla liikkua, kulkea ja ottaa vastaan. Uskalla surra sitä, mikä sattuu, olla surullinen siitä, että jokin jää taakse. Ainoastaan uskaltamalla surra, teet tilaa ilon mahdollisuudelle.” Siispä nostan leuan takaisin oikeaan asentoon ja alan punomaan uusia kuvioita pieleen menneiden tilalle. Ensin kuitenkin otan kaiken irti viikon mittaisesta talvilomastani, jonka aloitin tänään reilun parin tunnin hiihtolenkillä auringon pilkahdellessa puiden oksien välistä kuin satukirjoissa. Kevät on tulossa!

New beginnings

Tässä se nyt on. Elämäni ensimmäinen blogi. 

Miksi?

Olen pitkään kerännyt rohkeutta oman blogin perustamiseen ja miettinyt onko siinä mitään järkeä, koska minulla ei ole oikeastaan kenellekään mitään tärkeää sanottavaa.  Blogini ei keskity politiikkaan, uskontoon, urheiluun, laihduttamiseen, muotiin, ruokaohjeisiin, vintageen tai rintamamiestalon remonttiin. En aio olla vuotta ilman alkoholia, treenata maratonille tai laihduttaa toukokuun loppuun mennessä viittä kiloa. Blogini ei siis oikeastaan perustu yhtään mihinkään, mutta pitää ehkä kuitenkin sisällään kaikkea edellä mainittua. Onneksi kaiken ei tarvitse aina olla perusteltua.

Löydän itseni useinkin mitä omituisimpien päähänpistojen aiheuttamista tilanteista, joista selviytyminen vaatii kaltaiseltani hedonistilta äärimmäistä sitoutuneisuutta ja minulle luontaisesti vierasta mielen lujuutta. Näitä kokemuksia on hauska jakaa muillekin, sillä samalla voi  oppia vahingossa jotain myös itsestään.

Tavoittelen hyvää oloa ja hyvää elämää. Hyvä elämä ei ole suorittamista. Hyvään elämään kuuluu riittävästi lujuutta ja sopivasti lempeyttä. Hyvä elämä ei ole täydellistä. En siis tavoittele täydellisyyttä, koska täydellisyys ei puhuttele ketään. Haluaisin kuitenkin tulla paremmaksi ihmiseksi. Rakastan kaikkea kaunista ja arvostan elämän pieniä, onnelliseksi tekeviä asioita. Haluan jakaa niitä asioita, jotka ovat tehneet minusta hieman onnellisemman tai päivästäni paremman.

(Joskus asiat suututtaa niin paljon, että haluaa kiukutella koko maailmalle. Saatan tehdä sen joskus täällä.)

Uskon, että on olemassa muitakin, jotka näkevät arjessa rakkautta ja tavoittelevat elämässä onnellisuutta, tasapainoa ja muita hyviä juttuja, vaikka aina ei putkeen menisikään. Tämä blogi olkoon omistettu kaikille teille.

Mitä?

Blogini tulee pitämään sisällään itselleni kulloinkin ajankohtaisia asioita, tajunnanvirtaa ja asioita, joista olen itse saanut innoitusta tai inspiraatiota. Liikunta on minulle elinehto, joten se tulee olemaan väistämätön osa tätä blogia. Liikunta rauhoittaa levotonta mieltäni ja on viime vuosina auttanut minua pääsemään eroon monista huonoista tavoista ja tottumuksista, joten osa kirjoituksista tulee varmasti pyörimään tämän teeman ympärillä. Kuten blogini nimestä voi jo asiaan vihkiytyneet päätellä (no okei, kaikki hyvät nimet oli jo varattuja), tällä hetkellä minulle tuo suunnatonta iloa ashtangajooga, jonka aloitin vuosien tauon jälkeen uudelleen. Tunnen, että tältä osin elämässäni on kääntynyt ihan uusi sivu ja suhteeni joogaan on nyt ratkaisevasti erilainen kuin se oli vuosia sitten. Gurut sanovat, että jooga on henkilökohtainen asia, josta ei pitäisi puhua. En aio siis kirjoittaa omasta harjoituksestani, mutta ihan varmasti kirjoitan joogasta jotakin. 

(http://healthconsciousness.tumblr.com/)

Toinen intohimoni on juoksu, josta saan valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. Juoksu on minulle terapiaa ja se on halvempaa kuin kallonkutistajan vastaanotolla. Kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä vietän luultavasti yhä enemmän aikaa lenkkipoluilla ja endorfiinikännissä saatan kirjoittaa jotain juoksustakin.

Liikunnan lisäksi onnentunteita aiheuttaa hyvä musiikki, elokuvat, inspiroivat ihmiset, ilmiöt ja asiat, kirjat ja tietysti hyvä ruoka. Hyvällä ruoalla tarkoitan ruokaa, joka ON hyvää, tekee oloni hyväksi, on valmistettu rakkaudella ja aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä ympäristölle, eläimille tai muille ihmisille. Olen kasvis-kalansyöjä ja itse löytänyt parhaat reseptini eri blogeista, jonka vuoksi haluan jakaa hyväksi todettuja hommeleita muillekin. En ole vegaani ja vedän toisinaan erittäin hyvällä ruokahalulla ranskalaisia pitsalla, mutta pääsääntöisesti pyrin syömään ravintorikasta ja onnelliseksi tekevää ruokaa. Olen innostunut ayurvedasta ja raakaravinnosta, joten niistä on varmasti luvassa juttua kyllästymiseen saakka.  Testailen mielelläni eri juttuja ja niiden vaikutusta elooni ja olooni, joten luvassa saattaa olla smoothie päivässä – tyyppisiä postauksia ja muita haasteita.

(we heart it)

Kuten kaikki minua vähänkään tuntevat ihmiset tietävät, minua vaivaa pahanlaatuinen wonderlust. Löydän itseni vähintään kerran päivässä surffailemassa lentoyhtiöiden, ebookersin, lounlarin ja tripadvisorin sivuilla. Matkahaaveet muuttuu aina silloin tällöin todeksi ja niihin liittyvät suunnitelmat ja toteutuneet reissut saattavat löytää tiensä joskus myös tänne blogiin. Avopuolisoni on vakavissaan ehdottanut, että voisin perustaa oman yhden naisen matkatoimiston. Ehkä joskus vielä perustankin. 

Matkaharrastukseni lisäksi olen myös salaisesti wannabe-puutarhuri, koska japanilaisten mukaan mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito (eikä sekään oikeastaan ole niin tärkeää).

Savasana 

Yoga Exercise - Corpse Pose (Savasana)

Even relaxation can bring out the best in yous — but make sure you do it properly. The Corpse Pose or Savasana may look like a simple relaxing pose that is done in between or after an Asana, but this exercise requires a lot of concentration and will develop through continued practice. This exercise, if done correctly, will stimulate blood circulation and will lessen or relieve fatigue, nervousness, asthma, constipation, diabetes, indigestion, and insomnia. It will also improve one’s mental concentration.

1. Rotate your legs in and out, and then let them fall gently out to the sides.
2. Let your arms fall alongside your body, slightly separated from the body, palms facing upwards.
3. Rotate the spine by turning your head from side to side to center it.
4. Then start stretching yourself out, as though someone is pulling your head away from your feet, your shoulders down and away from your neck, your legs down and away from your pelvis.
5. Breathe deeply and slowly from your abdomen.
6. Hold the pose for several minutes. Make your mind still and concentrate on your breath or the body.
7. After doing the pose, bend your knees. Using your legs, push yourself onto one side.
8. Push yourself in a sitting position.

No Yoga session is complete without the Corpse Pose. It is the body’s time to process information after a Yoga exercise, and it is a must that you stay awake during the five to ten minute-duration of this pose. 

source: http://www.abc-of-yoga.com/yogapractice/thecorpsepose.asp