100 tunnin liikuntahaaste ja muuta mukavaa

Moi, oon tullu takaisin! 

Mietin tässä, että olen viimeaikoina muualla somessa piinannut kavereitani liikunta-aiheisilla postauksillani siihen tahtiin, että olisi varmaan korkea aika aktivoitua blogin puolella. Täällä näitä juttuja saa sitten ihan rauhassa lukea ne, joita sattuu kiinnostamaan. Eihän tuosta edellisestä blogimerkinnästä olekaan kulunut kuin vajaa vuosi. En nyt kuitenkaan usko, että kukaan on henkeään pidätellen odottanut seuraavaa kirjoitustani, koska tämä nyt vain ei ole sellainen blogi. Jos postaisin joka päivä ”Kato mitä mä ostin!” tai päivän asu/laukku/huulipuna/aurinkolasit/kukkaruukku, niin saisin varmasti heti enemmän lukijoita. Olen ollut viime aikoina lievästi sanottuna ärsyyntynyt useimpien entisten suosikkiblogieni kaupallisuuteen, itsekorostukseen ja yleensäkin lukijoita aliarvioivaan sisältöön. Tällä tarkoitan sitä, että jos mainostaa blogiaan kulutuskriittisenä, mutta kuitenkin joka toisen postauksen pääasiallisena sisältönä on uusi vaatekappale tai purkki (olipa tuote miten eettinen tai ekologinen tahansa) niin siinä on ristiriita. Money buys everything ja silleen. 

Syy hiljaisuudelle oman blogin puolelta löytyy yksinkertaisesti ajan ja mielenkiinnon puutteesta. Olen viime keväästä saakka ollut niin monessa mukana, ettei aikaa juuri kirjoitteluun ole jäänyt. Lisäksi jooga on käynnistänyt minussa jonkin, vielä toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömän prosessin, jonka analysointi täyttää sitten ne hetket kun muuta tekemistä ei ole. En nyt kuitenkaan aio tästä asiasta avautua täällä enempää, kyse on kuitenkin todella henkilökohtaisesta asiasta ja matka on vasta alussa. Tähän totean kuitenkin, että tie omaan itseen todellakin löytyy joogamatolta. Kokeile itse, jos uskallat.

Olen tällä hetkellä pitkästä aikaa tosi innoissani voimaharjoittelusta, jonka olen viime vuosina jättänyt ehkä liiankin vähiin keskittyessäni lähinnä juoksuun. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa Kaisa Jaakkolan hormonidieetti-kirjat etsiessäni syitä järkyttäviin, selkeästi hormonaalisiin oireisiin sekä väsähtäneeseen ja ärsyyntyneeseen olotilaan. Luin kirjat siltä istumalta ja hankin pitkästä aikaa kuukausikortin kuntosalille. Päätin lopulta panostaa asiaan kunnolla ja hankin itselleni personal trainerin tekemän saliohjelman, jonka tarkoituksena on tukea nimenomaan juoksuharjoittelua. Minulle tuli ihan uutena tietona, ettei voimaa ja kestävyyttä voi yksinkertaisesti treenata samaan aikaan ilman että toinen syö väistämättä toista, joten maratonista haaveilevana panostaminen kuntosaliohjelmaan kannatti. Muuten treenaisin varmaan jatkuvasti väärin. Toinen hyöty liittyy ajankäyttöön. Ilman ohjelmaa salilla treenaminen oli omalla kohdalla lähinnä epämääräistä haahuilua laitteesta toiseen. Nyt saan tehtyä napakan treenin reilussa tunnissa. Ohjelma on myös tehty omien toiveideni mukaan sellaiseksi, että se sisältää mahdollisimman vähän laiteharjoittelua ja enemmän vapaita painoja ja toiminnallista treeniä, joka on itselleni kaikkein ominaisin tapa treenata.

Voimaharjoittelun myötä olo on nykyisin hurjan paljon parempi ja energisempi kuin aiemmin. Sekä voimaharjoittelua, että aerobista treeniä tarvitaan, mutta suhdeluku on ollut meikäläisellä aiemmin selkeästi pielessä. Tietynlainen treeni ja ravinto on vaikuttanut myös positiivisesti ulkomuotoon. Olen uskonut jo pitkään olevani herkkä viljatuotteille ja niiden tietoinen vähentäminen ruokavaliosta ja proteiinin lisääminen on vienyt mennessään esimerkiksi lymfakierto-ongelmat ja selittämättömän turvotuksen. Suosittelen siis erittäin lämpimästi tutustumaan Jaakkolan kirjoihin, eikä kannata hämääntyä sanasta ”hormonidieetti”. Kyse ei ole mistään ihmedieetistä vaan kokonaisvaltaisesta paremman olon tavoittelusta ja Kaisan ohjeita noudattamalla voi löytää helpotusta esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai muihin hormonaalisiin sairauksiin.  

Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti ja Hormonitasapaino.

 

Seuraavat postaukset tulee varmaan olemaan sisällöltään liikunta-aiheisia, tulimme nimittäin kaveriporukan kanssa sopineeksi puolivahingossa 100 tunnin liikuntahaasteen, jonka suorittaminen alkoi tällä viikolla. Aikaa 100 liikuntatunnin suorittamiseen on vajaa 10 viikkoa, mikä tarkoittaa  reilua 10 tuntia liikuntaa viikossa. Haasteen suorittaminen tarkoittaa siis käytännössä sitä, ettei seuraavaan 10 viikkoon juuri muuta elämää sitten olekaan :) Haaste tuli kyllä omalla kohdalla tosi hyvään saumaan, tavoitteenani on syksyllä juosta täyspitkä maraton, joten treenimäärä olisi kasvanut kesää kohti muutenkin. Porukka motivoi liikkumaan ihan eri tavalla ja on kyllä tosi mielenkiintoista nähdä, mitä kymmenessä viikossa kropalle tapahtuu tällä treenimäärällä. Haasteen puoliväliin sattuu (onneksi) yksi pitempi viikonloppureissu, niin tulee välissä vähän nollattuakin :) Ei tuu nimittäin nollausta enää näinä päivinä paljon harrastettua kun tämäkin lauantai-aamu alkoi isolla lautasellisella puuroa ja parin tunnin spinning - ja kahvakuulasessiolla. Tämmöistä tällä kertaa, ulkona on taas ihan mieletön kevätsää, vaikka eletään vasta maaliskuuta. Aurinkoista viikonloppua & hyviä treenihetkiä!

Tunnelmia eiliseltä aamulenkiltä, ihana kevät!

Koska en kirjoittanut viime kesästä enkä syksystä täällä blogin puolella mitään, tämän linkin takaa löydät reissutunnelmia viime syksyn kohokohdasta eli ameriikan matkasta, olkaapa hyvä :)  

P.s. Blogin uuden ulkoasun suunnitteli 12-vuotias henkilökohtainen AD:ni eli rakas tyttäreni. Kyllä nykyajan lapset osaa ihan mielettömiä juttuja <3

Elämää puolimaratonin jälkeen

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu, wuhuu! Hapoilla olevista reisilihaksista huolimatta fiilikset ovat huikeat ja vaikka olen suureen ääneen vannonut, että tämä tulee olemaan  kerran elämässä - teko, niin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tänään surffasin aamulla ensimmäisenä itseni KuopioMaratonin nettisivuille. Se siis siitä ”juokseminen ei ole sosiaalinen harrastus”-väitteestä, jota olen pitkin kevättä toitottanut. Juoksutapahtumassa juokseminen ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Keskityin täysin omaan suoritukseen ja muut juoksijat antoivat hommaan vain mukavasti lisäpotkua. Juokseminen porukassa oli jotenkin ihan eri tavalla energisoivaa. Kärkeen en pyrkinytkään, kun siellä oli jo valmiiksi niin paljon tunkua :D

Juoksin siis puolimaratonin (21,1km) lauantaina 4.5. Joensuussa pilvisessä, mutta erittäin hyvässä juoksusäässä.  Pakkomielteeni puolimaratonin juoksemisesta hankin vuonna 2011 osallistuttuani Jyväskylässä Teoston järkkäämälle musamaratonille. Olin jo tuolloin juossut säännöllisesti koko kevään ja kesän, mutta hannasin reittivalinnassa ja valitsin n. 14 km:n mittaisen rantareitin puolimaratonin sijaan. Kun näin miten rapakuntoiset muusikonrentut selvisivät kunnialla puolikkaasta maratonista, tunsin itseni ihan looseriksi. Silloin päätin, että jos Hynynen tuohon pystyy niin pystyn perkele minäkin. Ilmoittaudun puolimaratonille siis ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, mutta jouduin tuolloin perumaan osallistumiseni sairastelun vuoksi ja asia jäi edelleen kaivamaan mieltä. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Tämän kai pitikin lopulta mennä näin, koska viime vuotiset sääolosuhteet Joensuun maratonilla olivat karmeat ja moni joutui kylmän kelin ja räntäsateen vuoksi keskeyttämään suorituksensa. Siitä kokemuksesta olisi voinut jäädä päällimmäiseksi hieman toisenlainen fiilis.

Suhtauduin haasteeseen rennosti enkä asettanut itselleni varsinaisesti mitään aikatavoitetta. Tietysti salaa toivoin, että matka taittuisi edes alle 2,5 tuntiin (joku roti!) ja niin kävi. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Jokainenhan kuitenkin tietää, että nälkä kasvaa syödessä. Näin jälkikäteen Tammisen ottein asiaa analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että nopeamminkin olisin voinut mennä. Säästelin energiaa alkuun ehkä vähän liikaakin, koska en osannut yhtään arvioida miltä viimeiset viisi kilometriä tulee tuntumaan ja halusin varmistaa, että ylitän maaliviivan juosten, en jalat edellä. Sitten kun se viimeiset viisi kilometriä olikin yhtäkkiä edessä, niin olin aivan ihmeissäni siitä miten paljon virtaa oli vielä jäljellä. Eräs ystäväni juoksi tapahtumassa toisen täyspitkän maratoninsa ja hän lohdutteli minua jälkikäteen, että liika pihistely on ihan normaalia ensimmäisellä kerralla. Parempi pihistellä kuin jättää leikki kesken.

Nälkä kuitenkin jäi. Täten voinkin jo tässä vaiheessa paljastaa, että yritän parantaa suoritustani vielä tänä vuonna Kuopio maratonilla, joka juostaan 7.9.2013. Isona motivaationa tähän toimii Kuopion maratonreitti, joka vaikuttaa aika paljon paremmalta kuin Joensuussa, jossa suurin osa matkasta taitetaan teollisuusalueella varaosaliikkeiden ja autokauppojen välittömässä läheisyydessä. Täyspitkän maratonin juoksijat joutuvat tekemään tämän teollisuusaluekierroksen neljä kertaa, joten ei voi nostaa kuin hattua heille. Kuopio on myös entinen kotikaupunkini, joten siinäkin mielessä ajatus on houkutteleva.

Jotta pääsisin ajallisesti parempaan tulokseen, minun on pakko muuttaa harjoitteluani tavoitteellisempaan suuntaan. Se siitä zeniläisestä juoksemisesta ja terapialenkkeilystä.  Uusimmassa Kuntoplus-lehdessä (7/2013) oli kuin tilauksesta 12 viikon puolimaratonohjelma, jota  aion yrittää noudattaa. Ei siis enää pitkiä ja nautinnollisia haahuilulenkkejä kerran tai kahdesti viikossa, vaan kolme juoksuharjoitusta, joista kaksi lyhyttä vauhtijuoksuharjoitusta intervalleineen ja yksi pitempi kestävyysharjoitus. Nähtäväksi jää , miten orjallisesti jaksan ohjelmaa noudattaa, mutta ainakin ensi alkuun ohjelma vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta ja ohjeet ymmärrettäviltä. Jospa vaikka oppisin samalla lämmittelemään ennen lenkille pinkaisua.

Tämä viikko on kuitenkin keskiviikkoon saakka pakkolepoa, reidet ovat yhtä tukossa kuin viikonloppuvaelluksen jälkeen ja torstaina alkaa kauan odotettu viiden päivän ashtangajoogan intensiivikurssi, johon mennessä olisi suotavaa olla jotenkuten kuosissa.

Aurinkoisia päiviä, menkää lenkille (se on koukuttavaa)!

p.s. Maanantai-iltani on pelastettu, 500 Days of Summer tulee tänään Subilta ja minä - omasta mielestäni maailman epäromanttisin ihminen, rrrrrrakastan tätä elokuvaa! Suosittelen. Nessupaketti mukaan. 

Juoksujuttuja ja paremman maailman kirjoja

Blogini on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, koska kaikki vapaa-aikani on kulunut juoksuharjoittelun ja siihen liittyvän muun kuntoilun parissa. Puolimaratoniin on enää kolme viikkoa aikaa, joten illat menee taistelussa aikaa vastaan eli treenatessa tai joogatessa. Yritän ottaa kuitenkin iisisti ja luottaa siihen, että pystyn siihen. Eihän 21,0975 kilometriä ole loppujen lopuksi paljon...No eipä, kääk! Pientä paniikkia on siis ilmoilla, mutta olen päättänyt selvitä urakasta, vaikka tulisin viimeisenä maalin:) En diggaa sykemittareista tai ylipäätään urheilusuoritusten minkäänlaisesta arvioimisesta tai mittaamisesta, mutta mielenkiinnosta olen opetellut käyttämään iPhoneen lataamaani ilmaista Sports Tracker - sovellusta. Lukemat ovat olleet rohkaisevia: ei tässä ihan rapakunnossa onneksi olla. Yllätyksekseni myös viiden kilometrin mittaiseksi itsearvioimani peruslenkkini pituus onkin todellisuudessa yli 7 km! 

Juoksuvimmasta huolimatta en ole kuitenkaan unohtanut blogia ja mieleeni tuli eräs aihe, josta haluaisin nyt vinkata teitä hyvät lukijat. 

Opiskeluaikoinani ja erityisesti graduntekovaiheessa jouduin etsimään alani kirjallisuutta kissojen ja koirien kera ympäri kyliä. Yhteiskuntamaantiede ei ole Suomessa mitenkään kovin yleinen aihepiiri ja jouduin lainaamaan suurimman osan lähdeteoksista professorini mittavasta yksityiskokoelmasta tai metsästämään teoksia ulkomailta. Etsiessäni alan lähdekirjallisuutta törmäsin sattumalta netissä surffatessani Better World Books – nimiseen yritykseen, joka myy sekä käytettyjä että uusia kirjoja laidasta laitaan. Suuri osa Better World Booksin kirjoista on peräisin kirjastoista eri puolilta USA:ta tai Iso-Britanniaa. Joukossa on  myös yliopistojen kirjastoista poistettuja teoksia. Tästä johtuen valikoima on ihan käsittämättömän laaja. Olen löytänyt Better World Booksista kaikki ne teokset, joita en ole onnistunut saamaan käsiini mistään muualta - kaikkea akateemisesta kirjallisuudesta keittokirjoihin, matka-oppaisiin ja joogakirjallisuuteen saakka. Olen täydentänyt BWB:n avulla pilkkahinnalla Lonely Planet-kokoelmaani ja hankkinut muutamalla eurolla kaunokirjallisuutta Charlaine Harrisista Bukowskiin. Ja kun sanon pilkkahinnalla, niin todella tarkoitan sitä.

Sen lisäksi, että Better World Books ei ole koskaan tuottanut minulle pettymystä ja olen aina löytänyt sieltä etsimäni, BWB eroaa Amazonista ja muista vastaavista nettipuljuista erinomaisen yhteiskuntavastuuajatuksensa vuoksi. Toisin kuin suurin osa yrityksistä, Better World Books on syntynyt ajatuksesta tehdä hyvää ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki yrityksen omistajat haluavat ansaita kirjabisneksellä elantonsa, mutta perspektiivi taloudellisen hyödyn tavoitteluun on kovin erilainen kuin valtaosalla liikeyrityksistä. Yritys kierrättää tehokkaasti myynnistä ja lainauksesta poistettuja kirjoja, jotta kirjat saisivat jatkaa elämäänsä uusissa käsissä eivätkä päätyisi vain kaatopaikoille muun jätteen joukkoon. Toisen romu on usein toisen aarre. Better World Books myös lahjoittaa jokaista myytyä kirjaa vastaan kirjan jollekin tarvitsevalle, yleensä jollekin kolmannen maan koululle tai kirjastolle. Tämän lisäksi Better World Books on mukana useassa kansainvälisessä kirjallisuushankkeessa, joiden tavoitteena on poistaa köyhyyttä panostamalla koulutukseen ja edistää lukutaitoa köyhissä maissa. Ilmastopäästönsä yritys kompensoi tukemalla erilaisia ilmastohankkeita, esimerkiksi sijoittamalla Yhdysvalloissa tuulivoimalahankkeeseen. Vaikka omaatuntoa siis soimaisi kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ja ympäristöhaitat, kokonaisuus on kuitenkin Better World Booksissa enemmän kuin osiensa summa. Tällaista eettistä bisnestä toivoisi maailmassa harrastetettavan nykyistä enemmänkin. Eurooppalaista kirjallisuuden ystävää ilahduttaa, että Better World Books toimii nykyisin myös Isosta-Britanniasta käsin, eikä kirjoja tarvitse enää tilata Atlantin toiselta puolen.

Olen itse ostanut BWB:sta sekä uusia että hyväkuntoisia, käytöstä poistettuja kirjoja. Minua ei henkilökohtaisesti häiritse, jos kannesta pystyy päättelemään kyseessä olevan entinen kirjaston kirja, jos kirja on muuten hyvässä kunnossa. Kirjathan kai ovat kuitenkin ensisijaisesti käyttöesineitä. Ihan kaikkea ei tietenkään kannata maailman toiselta laidalta ostaa, jos saman tuotteen onnistuu löytämään lähempääkin ja suomenkielistä kirjallisuutta lienee turha lähteä BWB:sta edes etsimään. Itse olen päätynyt Better World Booksiin silloin kun olen etsinyt jotain tiettyä kirjaa, jota on Suomesta vaikea (usein mahdotonta) löytää ja lisännyt sitten samaan tilaukseen myös muita, vähemmän harvinaisia kirjoja. Viimeisin hankintani BWB:sta oli tämä Ayurveda-kirja, jota yritin ensin etsiä tuloksetta Suomalaisesta kirjakaupasta. Ayurvedaa käsittelevää kirjallisuutta löytyy kotimaastamme ylipäätään harmillisen vähän. Tämän kirjan hinta oli postikuluineen noin neljä euroa, toimitusaika alle viikon eikä ulkoisesti juuri mistään voi päätellä, että kyseessä on kirjaston poistotuote. Me happy!

Näyttää siltä, että säilyn myös jatkossa Better World Booksin asiakkaana. Päätin nimittäin hyödyntää entisen pääaineeni opinto-oikeuden ja aloitan ensi syksynä tekemään toista tutkintoa. Se, mitä ja millä aikataululla aion opiskella onkin sitten ihan eri juttu, tarkoitus ei ole ainakaan toistaiseksi luopua päivätyöstä :)

New beginnings

Tässä se nyt on. Elämäni ensimmäinen blogi. 

Miksi?

Olen pitkään kerännyt rohkeutta oman blogin perustamiseen ja miettinyt onko siinä mitään järkeä, koska minulla ei ole oikeastaan kenellekään mitään tärkeää sanottavaa.  Blogini ei keskity politiikkaan, uskontoon, urheiluun, laihduttamiseen, muotiin, ruokaohjeisiin, vintageen tai rintamamiestalon remonttiin. En aio olla vuotta ilman alkoholia, treenata maratonille tai laihduttaa toukokuun loppuun mennessä viittä kiloa. Blogini ei siis oikeastaan perustu yhtään mihinkään, mutta pitää ehkä kuitenkin sisällään kaikkea edellä mainittua. Onneksi kaiken ei tarvitse aina olla perusteltua.

Löydän itseni useinkin mitä omituisimpien päähänpistojen aiheuttamista tilanteista, joista selviytyminen vaatii kaltaiseltani hedonistilta äärimmäistä sitoutuneisuutta ja minulle luontaisesti vierasta mielen lujuutta. Näitä kokemuksia on hauska jakaa muillekin, sillä samalla voi  oppia vahingossa jotain myös itsestään.

Tavoittelen hyvää oloa ja hyvää elämää. Hyvä elämä ei ole suorittamista. Hyvään elämään kuuluu riittävästi lujuutta ja sopivasti lempeyttä. Hyvä elämä ei ole täydellistä. En siis tavoittele täydellisyyttä, koska täydellisyys ei puhuttele ketään. Haluaisin kuitenkin tulla paremmaksi ihmiseksi. Rakastan kaikkea kaunista ja arvostan elämän pieniä, onnelliseksi tekeviä asioita. Haluan jakaa niitä asioita, jotka ovat tehneet minusta hieman onnellisemman tai päivästäni paremman.

(Joskus asiat suututtaa niin paljon, että haluaa kiukutella koko maailmalle. Saatan tehdä sen joskus täällä.)

Uskon, että on olemassa muitakin, jotka näkevät arjessa rakkautta ja tavoittelevat elämässä onnellisuutta, tasapainoa ja muita hyviä juttuja, vaikka aina ei putkeen menisikään. Tämä blogi olkoon omistettu kaikille teille.

Mitä?

Blogini tulee pitämään sisällään itselleni kulloinkin ajankohtaisia asioita, tajunnanvirtaa ja asioita, joista olen itse saanut innoitusta tai inspiraatiota. Liikunta on minulle elinehto, joten se tulee olemaan väistämätön osa tätä blogia. Liikunta rauhoittaa levotonta mieltäni ja on viime vuosina auttanut minua pääsemään eroon monista huonoista tavoista ja tottumuksista, joten osa kirjoituksista tulee varmasti pyörimään tämän teeman ympärillä. Kuten blogini nimestä voi jo asiaan vihkiytyneet päätellä (no okei, kaikki hyvät nimet oli jo varattuja), tällä hetkellä minulle tuo suunnatonta iloa ashtangajooga, jonka aloitin vuosien tauon jälkeen uudelleen. Tunnen, että tältä osin elämässäni on kääntynyt ihan uusi sivu ja suhteeni joogaan on nyt ratkaisevasti erilainen kuin se oli vuosia sitten. Gurut sanovat, että jooga on henkilökohtainen asia, josta ei pitäisi puhua. En aio siis kirjoittaa omasta harjoituksestani, mutta ihan varmasti kirjoitan joogasta jotakin. 

(http://healthconsciousness.tumblr.com/)

Toinen intohimoni on juoksu, josta saan valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. Juoksu on minulle terapiaa ja se on halvempaa kuin kallonkutistajan vastaanotolla. Kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä vietän luultavasti yhä enemmän aikaa lenkkipoluilla ja endorfiinikännissä saatan kirjoittaa jotain juoksustakin.

Liikunnan lisäksi onnentunteita aiheuttaa hyvä musiikki, elokuvat, inspiroivat ihmiset, ilmiöt ja asiat, kirjat ja tietysti hyvä ruoka. Hyvällä ruoalla tarkoitan ruokaa, joka ON hyvää, tekee oloni hyväksi, on valmistettu rakkaudella ja aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä ympäristölle, eläimille tai muille ihmisille. Olen kasvis-kalansyöjä ja itse löytänyt parhaat reseptini eri blogeista, jonka vuoksi haluan jakaa hyväksi todettuja hommeleita muillekin. En ole vegaani ja vedän toisinaan erittäin hyvällä ruokahalulla ranskalaisia pitsalla, mutta pääsääntöisesti pyrin syömään ravintorikasta ja onnelliseksi tekevää ruokaa. Olen innostunut ayurvedasta ja raakaravinnosta, joten niistä on varmasti luvassa juttua kyllästymiseen saakka.  Testailen mielelläni eri juttuja ja niiden vaikutusta elooni ja olooni, joten luvassa saattaa olla smoothie päivässä – tyyppisiä postauksia ja muita haasteita.

(we heart it)

Kuten kaikki minua vähänkään tuntevat ihmiset tietävät, minua vaivaa pahanlaatuinen wonderlust. Löydän itseni vähintään kerran päivässä surffailemassa lentoyhtiöiden, ebookersin, lounlarin ja tripadvisorin sivuilla. Matkahaaveet muuttuu aina silloin tällöin todeksi ja niihin liittyvät suunnitelmat ja toteutuneet reissut saattavat löytää tiensä joskus myös tänne blogiin. Avopuolisoni on vakavissaan ehdottanut, että voisin perustaa oman yhden naisen matkatoimiston. Ehkä joskus vielä perustankin. 

Matkaharrastukseni lisäksi olen myös salaisesti wannabe-puutarhuri, koska japanilaisten mukaan mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito (eikä sekään oikeastaan ole niin tärkeää).

Savasana 

Yoga Exercise - Corpse Pose (Savasana)

Even relaxation can bring out the best in yous — but make sure you do it properly. The Corpse Pose or Savasana may look like a simple relaxing pose that is done in between or after an Asana, but this exercise requires a lot of concentration and will develop through continued practice. This exercise, if done correctly, will stimulate blood circulation and will lessen or relieve fatigue, nervousness, asthma, constipation, diabetes, indigestion, and insomnia. It will also improve one’s mental concentration.

1. Rotate your legs in and out, and then let them fall gently out to the sides.
2. Let your arms fall alongside your body, slightly separated from the body, palms facing upwards.
3. Rotate the spine by turning your head from side to side to center it.
4. Then start stretching yourself out, as though someone is pulling your head away from your feet, your shoulders down and away from your neck, your legs down and away from your pelvis.
5. Breathe deeply and slowly from your abdomen.
6. Hold the pose for several minutes. Make your mind still and concentrate on your breath or the body.
7. After doing the pose, bend your knees. Using your legs, push yourself onto one side.
8. Push yourself in a sitting position.

No Yoga session is complete without the Corpse Pose. It is the body’s time to process information after a Yoga exercise, and it is a must that you stay awake during the five to ten minute-duration of this pose. 

source: http://www.abc-of-yoga.com/yogapractice/thecorpsepose.asp