Elämää puolimaratonin jälkeen

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu, wuhuu! Hapoilla olevista reisilihaksista huolimatta fiilikset ovat huikeat ja vaikka olen suureen ääneen vannonut, että tämä tulee olemaan  kerran elämässä - teko, niin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tänään surffasin aamulla ensimmäisenä itseni KuopioMaratonin nettisivuille. Se siis siitä ”juokseminen ei ole sosiaalinen harrastus”-väitteestä, jota olen pitkin kevättä toitottanut. Juoksutapahtumassa juokseminen ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Keskityin täysin omaan suoritukseen ja muut juoksijat antoivat hommaan vain mukavasti lisäpotkua. Juokseminen porukassa oli jotenkin ihan eri tavalla energisoivaa. Kärkeen en pyrkinytkään, kun siellä oli jo valmiiksi niin paljon tunkua :D

Juoksin siis puolimaratonin (21,1km) lauantaina 4.5. Joensuussa pilvisessä, mutta erittäin hyvässä juoksusäässä.  Pakkomielteeni puolimaratonin juoksemisesta hankin vuonna 2011 osallistuttuani Jyväskylässä Teoston järkkäämälle musamaratonille. Olin jo tuolloin juossut säännöllisesti koko kevään ja kesän, mutta hannasin reittivalinnassa ja valitsin n. 14 km:n mittaisen rantareitin puolimaratonin sijaan. Kun näin miten rapakuntoiset muusikonrentut selvisivät kunnialla puolikkaasta maratonista, tunsin itseni ihan looseriksi. Silloin päätin, että jos Hynynen tuohon pystyy niin pystyn perkele minäkin. Ilmoittaudun puolimaratonille siis ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, mutta jouduin tuolloin perumaan osallistumiseni sairastelun vuoksi ja asia jäi edelleen kaivamaan mieltä. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Tämän kai pitikin lopulta mennä näin, koska viime vuotiset sääolosuhteet Joensuun maratonilla olivat karmeat ja moni joutui kylmän kelin ja räntäsateen vuoksi keskeyttämään suorituksensa. Siitä kokemuksesta olisi voinut jäädä päällimmäiseksi hieman toisenlainen fiilis.

Suhtauduin haasteeseen rennosti enkä asettanut itselleni varsinaisesti mitään aikatavoitetta. Tietysti salaa toivoin, että matka taittuisi edes alle 2,5 tuntiin (joku roti!) ja niin kävi. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Jokainenhan kuitenkin tietää, että nälkä kasvaa syödessä. Näin jälkikäteen Tammisen ottein asiaa analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että nopeamminkin olisin voinut mennä. Säästelin energiaa alkuun ehkä vähän liikaakin, koska en osannut yhtään arvioida miltä viimeiset viisi kilometriä tulee tuntumaan ja halusin varmistaa, että ylitän maaliviivan juosten, en jalat edellä. Sitten kun se viimeiset viisi kilometriä olikin yhtäkkiä edessä, niin olin aivan ihmeissäni siitä miten paljon virtaa oli vielä jäljellä. Eräs ystäväni juoksi tapahtumassa toisen täyspitkän maratoninsa ja hän lohdutteli minua jälkikäteen, että liika pihistely on ihan normaalia ensimmäisellä kerralla. Parempi pihistellä kuin jättää leikki kesken.

Nälkä kuitenkin jäi. Täten voinkin jo tässä vaiheessa paljastaa, että yritän parantaa suoritustani vielä tänä vuonna Kuopio maratonilla, joka juostaan 7.9.2013. Isona motivaationa tähän toimii Kuopion maratonreitti, joka vaikuttaa aika paljon paremmalta kuin Joensuussa, jossa suurin osa matkasta taitetaan teollisuusalueella varaosaliikkeiden ja autokauppojen välittömässä läheisyydessä. Täyspitkän maratonin juoksijat joutuvat tekemään tämän teollisuusaluekierroksen neljä kertaa, joten ei voi nostaa kuin hattua heille. Kuopio on myös entinen kotikaupunkini, joten siinäkin mielessä ajatus on houkutteleva.

Jotta pääsisin ajallisesti parempaan tulokseen, minun on pakko muuttaa harjoitteluani tavoitteellisempaan suuntaan. Se siitä zeniläisestä juoksemisesta ja terapialenkkeilystä.  Uusimmassa Kuntoplus-lehdessä (7/2013) oli kuin tilauksesta 12 viikon puolimaratonohjelma, jota  aion yrittää noudattaa. Ei siis enää pitkiä ja nautinnollisia haahuilulenkkejä kerran tai kahdesti viikossa, vaan kolme juoksuharjoitusta, joista kaksi lyhyttä vauhtijuoksuharjoitusta intervalleineen ja yksi pitempi kestävyysharjoitus. Nähtäväksi jää , miten orjallisesti jaksan ohjelmaa noudattaa, mutta ainakin ensi alkuun ohjelma vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta ja ohjeet ymmärrettäviltä. Jospa vaikka oppisin samalla lämmittelemään ennen lenkille pinkaisua.

Tämä viikko on kuitenkin keskiviikkoon saakka pakkolepoa, reidet ovat yhtä tukossa kuin viikonloppuvaelluksen jälkeen ja torstaina alkaa kauan odotettu viiden päivän ashtangajoogan intensiivikurssi, johon mennessä olisi suotavaa olla jotenkuten kuosissa.

Aurinkoisia päiviä, menkää lenkille (se on koukuttavaa)!

p.s. Maanantai-iltani on pelastettu, 500 Days of Summer tulee tänään Subilta ja minä - omasta mielestäni maailman epäromanttisin ihminen, rrrrrrakastan tätä elokuvaa! Suosittelen. Nessupaketti mukaan. 

Juoksujuttuja ja paremman maailman kirjoja

Blogini on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, koska kaikki vapaa-aikani on kulunut juoksuharjoittelun ja siihen liittyvän muun kuntoilun parissa. Puolimaratoniin on enää kolme viikkoa aikaa, joten illat menee taistelussa aikaa vastaan eli treenatessa tai joogatessa. Yritän ottaa kuitenkin iisisti ja luottaa siihen, että pystyn siihen. Eihän 21,0975 kilometriä ole loppujen lopuksi paljon...No eipä, kääk! Pientä paniikkia on siis ilmoilla, mutta olen päättänyt selvitä urakasta, vaikka tulisin viimeisenä maalin:) En diggaa sykemittareista tai ylipäätään urheilusuoritusten minkäänlaisesta arvioimisesta tai mittaamisesta, mutta mielenkiinnosta olen opetellut käyttämään iPhoneen lataamaani ilmaista Sports Tracker - sovellusta. Lukemat ovat olleet rohkaisevia: ei tässä ihan rapakunnossa onneksi olla. Yllätyksekseni myös viiden kilometrin mittaiseksi itsearvioimani peruslenkkini pituus onkin todellisuudessa yli 7 km! 

Juoksuvimmasta huolimatta en ole kuitenkaan unohtanut blogia ja mieleeni tuli eräs aihe, josta haluaisin nyt vinkata teitä hyvät lukijat. 

Opiskeluaikoinani ja erityisesti graduntekovaiheessa jouduin etsimään alani kirjallisuutta kissojen ja koirien kera ympäri kyliä. Yhteiskuntamaantiede ei ole Suomessa mitenkään kovin yleinen aihepiiri ja jouduin lainaamaan suurimman osan lähdeteoksista professorini mittavasta yksityiskokoelmasta tai metsästämään teoksia ulkomailta. Etsiessäni alan lähdekirjallisuutta törmäsin sattumalta netissä surffatessani Better World Books – nimiseen yritykseen, joka myy sekä käytettyjä että uusia kirjoja laidasta laitaan. Suuri osa Better World Booksin kirjoista on peräisin kirjastoista eri puolilta USA:ta tai Iso-Britanniaa. Joukossa on  myös yliopistojen kirjastoista poistettuja teoksia. Tästä johtuen valikoima on ihan käsittämättömän laaja. Olen löytänyt Better World Booksista kaikki ne teokset, joita en ole onnistunut saamaan käsiini mistään muualta - kaikkea akateemisesta kirjallisuudesta keittokirjoihin, matka-oppaisiin ja joogakirjallisuuteen saakka. Olen täydentänyt BWB:n avulla pilkkahinnalla Lonely Planet-kokoelmaani ja hankkinut muutamalla eurolla kaunokirjallisuutta Charlaine Harrisista Bukowskiin. Ja kun sanon pilkkahinnalla, niin todella tarkoitan sitä.

Sen lisäksi, että Better World Books ei ole koskaan tuottanut minulle pettymystä ja olen aina löytänyt sieltä etsimäni, BWB eroaa Amazonista ja muista vastaavista nettipuljuista erinomaisen yhteiskuntavastuuajatuksensa vuoksi. Toisin kuin suurin osa yrityksistä, Better World Books on syntynyt ajatuksesta tehdä hyvää ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki yrityksen omistajat haluavat ansaita kirjabisneksellä elantonsa, mutta perspektiivi taloudellisen hyödyn tavoitteluun on kovin erilainen kuin valtaosalla liikeyrityksistä. Yritys kierrättää tehokkaasti myynnistä ja lainauksesta poistettuja kirjoja, jotta kirjat saisivat jatkaa elämäänsä uusissa käsissä eivätkä päätyisi vain kaatopaikoille muun jätteen joukkoon. Toisen romu on usein toisen aarre. Better World Books myös lahjoittaa jokaista myytyä kirjaa vastaan kirjan jollekin tarvitsevalle, yleensä jollekin kolmannen maan koululle tai kirjastolle. Tämän lisäksi Better World Books on mukana useassa kansainvälisessä kirjallisuushankkeessa, joiden tavoitteena on poistaa köyhyyttä panostamalla koulutukseen ja edistää lukutaitoa köyhissä maissa. Ilmastopäästönsä yritys kompensoi tukemalla erilaisia ilmastohankkeita, esimerkiksi sijoittamalla Yhdysvalloissa tuulivoimalahankkeeseen. Vaikka omaatuntoa siis soimaisi kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ja ympäristöhaitat, kokonaisuus on kuitenkin Better World Booksissa enemmän kuin osiensa summa. Tällaista eettistä bisnestä toivoisi maailmassa harrastetettavan nykyistä enemmänkin. Eurooppalaista kirjallisuuden ystävää ilahduttaa, että Better World Books toimii nykyisin myös Isosta-Britanniasta käsin, eikä kirjoja tarvitse enää tilata Atlantin toiselta puolen.

Olen itse ostanut BWB:sta sekä uusia että hyväkuntoisia, käytöstä poistettuja kirjoja. Minua ei henkilökohtaisesti häiritse, jos kannesta pystyy päättelemään kyseessä olevan entinen kirjaston kirja, jos kirja on muuten hyvässä kunnossa. Kirjathan kai ovat kuitenkin ensisijaisesti käyttöesineitä. Ihan kaikkea ei tietenkään kannata maailman toiselta laidalta ostaa, jos saman tuotteen onnistuu löytämään lähempääkin ja suomenkielistä kirjallisuutta lienee turha lähteä BWB:sta edes etsimään. Itse olen päätynyt Better World Booksiin silloin kun olen etsinyt jotain tiettyä kirjaa, jota on Suomesta vaikea (usein mahdotonta) löytää ja lisännyt sitten samaan tilaukseen myös muita, vähemmän harvinaisia kirjoja. Viimeisin hankintani BWB:sta oli tämä Ayurveda-kirja, jota yritin ensin etsiä tuloksetta Suomalaisesta kirjakaupasta. Ayurvedaa käsittelevää kirjallisuutta löytyy kotimaastamme ylipäätään harmillisen vähän. Tämän kirjan hinta oli postikuluineen noin neljä euroa, toimitusaika alle viikon eikä ulkoisesti juuri mistään voi päätellä, että kyseessä on kirjaston poistotuote. Me happy!

Näyttää siltä, että säilyn myös jatkossa Better World Booksin asiakkaana. Päätin nimittäin hyödyntää entisen pääaineeni opinto-oikeuden ja aloitan ensi syksynä tekemään toista tutkintoa. Se, mitä ja millä aikataululla aion opiskella onkin sitten ihan eri juttu, tarkoitus ei ole ainakaan toistaiseksi luopua päivätyöstä :)