100 tunnin liikuntahaaste ja muuta mukavaa

Moi, oon tullu takaisin! 

Mietin tässä, että olen viimeaikoina muualla somessa piinannut kavereitani liikunta-aiheisilla postauksillani siihen tahtiin, että olisi varmaan korkea aika aktivoitua blogin puolella. Täällä näitä juttuja saa sitten ihan rauhassa lukea ne, joita sattuu kiinnostamaan. Eihän tuosta edellisestä blogimerkinnästä olekaan kulunut kuin vajaa vuosi. En nyt kuitenkaan usko, että kukaan on henkeään pidätellen odottanut seuraavaa kirjoitustani, koska tämä nyt vain ei ole sellainen blogi. Jos postaisin joka päivä ”Kato mitä mä ostin!” tai päivän asu/laukku/huulipuna/aurinkolasit/kukkaruukku, niin saisin varmasti heti enemmän lukijoita. Olen ollut viime aikoina lievästi sanottuna ärsyyntynyt useimpien entisten suosikkiblogieni kaupallisuuteen, itsekorostukseen ja yleensäkin lukijoita aliarvioivaan sisältöön. Tällä tarkoitan sitä, että jos mainostaa blogiaan kulutuskriittisenä, mutta kuitenkin joka toisen postauksen pääasiallisena sisältönä on uusi vaatekappale tai purkki (olipa tuote miten eettinen tai ekologinen tahansa) niin siinä on ristiriita. Money buys everything ja silleen. 

Syy hiljaisuudelle oman blogin puolelta löytyy yksinkertaisesti ajan ja mielenkiinnon puutteesta. Olen viime keväästä saakka ollut niin monessa mukana, ettei aikaa juuri kirjoitteluun ole jäänyt. Lisäksi jooga on käynnistänyt minussa jonkin, vielä toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömän prosessin, jonka analysointi täyttää sitten ne hetket kun muuta tekemistä ei ole. En nyt kuitenkaan aio tästä asiasta avautua täällä enempää, kyse on kuitenkin todella henkilökohtaisesta asiasta ja matka on vasta alussa. Tähän totean kuitenkin, että tie omaan itseen todellakin löytyy joogamatolta. Kokeile itse, jos uskallat.

Olen tällä hetkellä pitkästä aikaa tosi innoissani voimaharjoittelusta, jonka olen viime vuosina jättänyt ehkä liiankin vähiin keskittyessäni lähinnä juoksuun. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa Kaisa Jaakkolan hormonidieetti-kirjat etsiessäni syitä järkyttäviin, selkeästi hormonaalisiin oireisiin sekä väsähtäneeseen ja ärsyyntyneeseen olotilaan. Luin kirjat siltä istumalta ja hankin pitkästä aikaa kuukausikortin kuntosalille. Päätin lopulta panostaa asiaan kunnolla ja hankin itselleni personal trainerin tekemän saliohjelman, jonka tarkoituksena on tukea nimenomaan juoksuharjoittelua. Minulle tuli ihan uutena tietona, ettei voimaa ja kestävyyttä voi yksinkertaisesti treenata samaan aikaan ilman että toinen syö väistämättä toista, joten maratonista haaveilevana panostaminen kuntosaliohjelmaan kannatti. Muuten treenaisin varmaan jatkuvasti väärin. Toinen hyöty liittyy ajankäyttöön. Ilman ohjelmaa salilla treenaminen oli omalla kohdalla lähinnä epämääräistä haahuilua laitteesta toiseen. Nyt saan tehtyä napakan treenin reilussa tunnissa. Ohjelma on myös tehty omien toiveideni mukaan sellaiseksi, että se sisältää mahdollisimman vähän laiteharjoittelua ja enemmän vapaita painoja ja toiminnallista treeniä, joka on itselleni kaikkein ominaisin tapa treenata.

Voimaharjoittelun myötä olo on nykyisin hurjan paljon parempi ja energisempi kuin aiemmin. Sekä voimaharjoittelua, että aerobista treeniä tarvitaan, mutta suhdeluku on ollut meikäläisellä aiemmin selkeästi pielessä. Tietynlainen treeni ja ravinto on vaikuttanut myös positiivisesti ulkomuotoon. Olen uskonut jo pitkään olevani herkkä viljatuotteille ja niiden tietoinen vähentäminen ruokavaliosta ja proteiinin lisääminen on vienyt mennessään esimerkiksi lymfakierto-ongelmat ja selittämättömän turvotuksen. Suosittelen siis erittäin lämpimästi tutustumaan Jaakkolan kirjoihin, eikä kannata hämääntyä sanasta ”hormonidieetti”. Kyse ei ole mistään ihmedieetistä vaan kokonaisvaltaisesta paremman olon tavoittelusta ja Kaisan ohjeita noudattamalla voi löytää helpotusta esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai muihin hormonaalisiin sairauksiin.  

Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti ja Hormonitasapaino.

 

Seuraavat postaukset tulee varmaan olemaan sisällöltään liikunta-aiheisia, tulimme nimittäin kaveriporukan kanssa sopineeksi puolivahingossa 100 tunnin liikuntahaasteen, jonka suorittaminen alkoi tällä viikolla. Aikaa 100 liikuntatunnin suorittamiseen on vajaa 10 viikkoa, mikä tarkoittaa  reilua 10 tuntia liikuntaa viikossa. Haasteen suorittaminen tarkoittaa siis käytännössä sitä, ettei seuraavaan 10 viikkoon juuri muuta elämää sitten olekaan :) Haaste tuli kyllä omalla kohdalla tosi hyvään saumaan, tavoitteenani on syksyllä juosta täyspitkä maraton, joten treenimäärä olisi kasvanut kesää kohti muutenkin. Porukka motivoi liikkumaan ihan eri tavalla ja on kyllä tosi mielenkiintoista nähdä, mitä kymmenessä viikossa kropalle tapahtuu tällä treenimäärällä. Haasteen puoliväliin sattuu (onneksi) yksi pitempi viikonloppureissu, niin tulee välissä vähän nollattuakin :) Ei tuu nimittäin nollausta enää näinä päivinä paljon harrastettua kun tämäkin lauantai-aamu alkoi isolla lautasellisella puuroa ja parin tunnin spinning - ja kahvakuulasessiolla. Tämmöistä tällä kertaa, ulkona on taas ihan mieletön kevätsää, vaikka eletään vasta maaliskuuta. Aurinkoista viikonloppua & hyviä treenihetkiä!

Tunnelmia eiliseltä aamulenkiltä, ihana kevät!

Koska en kirjoittanut viime kesästä enkä syksystä täällä blogin puolella mitään, tämän linkin takaa löydät reissutunnelmia viime syksyn kohokohdasta eli ameriikan matkasta, olkaapa hyvä :)  

P.s. Blogin uuden ulkoasun suunnitteli 12-vuotias henkilökohtainen AD:ni eli rakas tyttäreni. Kyllä nykyajan lapset osaa ihan mielettömiä juttuja <3

Som tam eli papaijasalaatti - akuutti lääke kaukokaipuuseen

Rakastuin viime syksynä Thaimaassa kevyeen, tuliseen ja täyttävään salaattiin nimeltään Som tam eli papaijasalaatti. Olin maistanut papaijasalaattia jo aikaisemmalla Aasian matkallani Vietnamissa, mutta tuosta kerrasta on jäänyt lähinnä mieleen nenänalushiki, vettä valuvat silmät ja matkakumppaneiden paskainen nauru. Vietnamin tulinen on varovaisesti sanottuna eri asia kuin Thaimaan tulinen.

Löysin Suomeen palattuani heti ensimmäisellä yrittämällä lähestulkoon aidon makuisen som tam-reseptin ja haluan jakaa sen teillekin, koska kyseessä on niin täydellinen, ravintorikas ja helppo tekele. Teen tätä usein arki-iltaisin, koska syön lounaan aina ravintolassa ja tämä on juuri sopivan kevyt päivällinen minun makuuni. Kerrottakoon kuitenkin ennakkovaroituksena, että jos salaatti tarkoittaa sinulle yhtä kuin ei-minkään-makuista jäävuorisalaattia, jonka sekaan on viipaloitu pari siivua ei-minkään-makuista kurkkua ja tomaattia ja komeus kruunataan e-koodien kuninkaalla eli valmiilla salaattikastikkeella, niin lopputulos saattaa yllättää. Som tam muuttaa käsityksesi salaatista loppuelämäksesi. Jos et pidä chilistä tai ylipäätään tulisista mauista, niin älä edes kokeile tätä (tai no kokeile silti!).

Resepti on varastettu suoraan kansalliskauppamme Alkon sivuilta, joten en voi ottaa siitä itselleni kunniaa.

Som tam eli papaijasalaatti (Laktoositon)

4 hengelle alku- tai pikkuruokana

n. 500 g vihreää papaijaa
4 valkosipulinkynttä
2 pientä salottisipulia
1–3 punaista chilipalkoa
6 keitettyä vihreää papua
3 rkl nam pla -kalakastiketta
2 rkl limettimehua
2 tl palmusokeria
muutama kirsikkatomaatti
½ dl suolapähkinöitä rouhittuna

Valmistusohje

1. Kuori papaija, poista siemenet ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

2. Kuori sipulit ja leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Viipaloi chilit. Poista niistä halutessasi tuliset siemenet. Leikkaa pavut noin 2 cm kokoisiksi paloiksi. Yhdistä kaikki kasvikset ja laita ne tarjoiluvadille.

3. Ota seoksesta ¼ eri kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta sose kalakastikkeella, limettimehulla ja sokerilla. Kääntele seos muiden aineiden joukkoon. Koristele puolitetuilla tomaateilla ja pähkinöillä.

Vinkki: Korvaa vihreä papaija raa´ahkolla mangolla, kypsällä papaijalla tai ohuenohuilla kurkku- ja porkkanasuikaleilla.

Laitan itse aina sekaan kuorimaveitsellä ohuiksi raastettuja porkkanasuikaleita ja jätän usein pavut pois, jos en ole muistanut ostaa niitä. Muiden raaka-aineiden suhteen ei kuitenkaan voi huijata. Sipulin pitää olla nimenomaan salottisipulia ja palmusokerin palmusokeria, muuten lopputulos kärsii. Jos arvostat laatua ja autenttisuutta, suosittelen hankkimaan kalakastikkeen Prisman sijaan jostakin aasialaisesta elintarvikemyymälästä, jopa Joensuusta löytyy ainakin yksi. Samasta osoitteesta löytyy myös palmusokeri. Tulisuutta voi säädellä chilin määrällä, itse käytän yleensä sekä punaista että vihreää chiliä. Muista, että salaatin kuuluukin olla tulinen.

Varoitus: salaatista on olemassa Aasiassa eri versioita. Jos siis tilaat som tamia Aasiassa, suosittelen tarkistamaan etukäteen mitä annos pitää sisällään. Viime reissulla ystäväni nimittäin löysi oman papaijakasansa keskeltä kuolleen, epäilyttävän raa'an näköisen ja KOKONAISEN taskuravun. Yök.

Katselin kaukokaipuussani kuvia viime vuoden reissusta, auringon ja lämmön lisäksi tulvi monet, huiput matkamuistot mieleen. Rakas matkakumppanini varmaan allekirjoittaa, jos sanon, että reissussa koettiin yhtä sun toista mielenkiintoista :) Tässä muutama tunnelmapala Thaimaan saarihyppelyltä. Seuraavaa reissua odotellessa syökää som tamia!

Kaunista Äitienpäivää äidit!

Tänään lainaan itseäni viisaampaa ja toivotan erään lempirunoni myötä kaikille äideille (erityisesti omalleni) aurinkoista & onnellista Äitienpäivää. Äidit rulaa!

 

Sinun lapsesi

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla. 

Kirjoittanut: Kahlil Gibran

weheartit

 

Elämää puolimaratonin jälkeen

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu, wuhuu! Hapoilla olevista reisilihaksista huolimatta fiilikset ovat huikeat ja vaikka olen suureen ääneen vannonut, että tämä tulee olemaan  kerran elämässä - teko, niin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tänään surffasin aamulla ensimmäisenä itseni KuopioMaratonin nettisivuille. Se siis siitä ”juokseminen ei ole sosiaalinen harrastus”-väitteestä, jota olen pitkin kevättä toitottanut. Juoksutapahtumassa juokseminen ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Keskityin täysin omaan suoritukseen ja muut juoksijat antoivat hommaan vain mukavasti lisäpotkua. Juokseminen porukassa oli jotenkin ihan eri tavalla energisoivaa. Kärkeen en pyrkinytkään, kun siellä oli jo valmiiksi niin paljon tunkua :D

Juoksin siis puolimaratonin (21,1km) lauantaina 4.5. Joensuussa pilvisessä, mutta erittäin hyvässä juoksusäässä.  Pakkomielteeni puolimaratonin juoksemisesta hankin vuonna 2011 osallistuttuani Jyväskylässä Teoston järkkäämälle musamaratonille. Olin jo tuolloin juossut säännöllisesti koko kevään ja kesän, mutta hannasin reittivalinnassa ja valitsin n. 14 km:n mittaisen rantareitin puolimaratonin sijaan. Kun näin miten rapakuntoiset muusikonrentut selvisivät kunnialla puolikkaasta maratonista, tunsin itseni ihan looseriksi. Silloin päätin, että jos Hynynen tuohon pystyy niin pystyn perkele minäkin. Ilmoittaudun puolimaratonille siis ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, mutta jouduin tuolloin perumaan osallistumiseni sairastelun vuoksi ja asia jäi edelleen kaivamaan mieltä. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Tämän kai pitikin lopulta mennä näin, koska viime vuotiset sääolosuhteet Joensuun maratonilla olivat karmeat ja moni joutui kylmän kelin ja räntäsateen vuoksi keskeyttämään suorituksensa. Siitä kokemuksesta olisi voinut jäädä päällimmäiseksi hieman toisenlainen fiilis.

Suhtauduin haasteeseen rennosti enkä asettanut itselleni varsinaisesti mitään aikatavoitetta. Tietysti salaa toivoin, että matka taittuisi edes alle 2,5 tuntiin (joku roti!) ja niin kävi. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Jokainenhan kuitenkin tietää, että nälkä kasvaa syödessä. Näin jälkikäteen Tammisen ottein asiaa analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että nopeamminkin olisin voinut mennä. Säästelin energiaa alkuun ehkä vähän liikaakin, koska en osannut yhtään arvioida miltä viimeiset viisi kilometriä tulee tuntumaan ja halusin varmistaa, että ylitän maaliviivan juosten, en jalat edellä. Sitten kun se viimeiset viisi kilometriä olikin yhtäkkiä edessä, niin olin aivan ihmeissäni siitä miten paljon virtaa oli vielä jäljellä. Eräs ystäväni juoksi tapahtumassa toisen täyspitkän maratoninsa ja hän lohdutteli minua jälkikäteen, että liika pihistely on ihan normaalia ensimmäisellä kerralla. Parempi pihistellä kuin jättää leikki kesken.

Nälkä kuitenkin jäi. Täten voinkin jo tässä vaiheessa paljastaa, että yritän parantaa suoritustani vielä tänä vuonna Kuopio maratonilla, joka juostaan 7.9.2013. Isona motivaationa tähän toimii Kuopion maratonreitti, joka vaikuttaa aika paljon paremmalta kuin Joensuussa, jossa suurin osa matkasta taitetaan teollisuusalueella varaosaliikkeiden ja autokauppojen välittömässä läheisyydessä. Täyspitkän maratonin juoksijat joutuvat tekemään tämän teollisuusaluekierroksen neljä kertaa, joten ei voi nostaa kuin hattua heille. Kuopio on myös entinen kotikaupunkini, joten siinäkin mielessä ajatus on houkutteleva.

Jotta pääsisin ajallisesti parempaan tulokseen, minun on pakko muuttaa harjoitteluani tavoitteellisempaan suuntaan. Se siitä zeniläisestä juoksemisesta ja terapialenkkeilystä.  Uusimmassa Kuntoplus-lehdessä (7/2013) oli kuin tilauksesta 12 viikon puolimaratonohjelma, jota  aion yrittää noudattaa. Ei siis enää pitkiä ja nautinnollisia haahuilulenkkejä kerran tai kahdesti viikossa, vaan kolme juoksuharjoitusta, joista kaksi lyhyttä vauhtijuoksuharjoitusta intervalleineen ja yksi pitempi kestävyysharjoitus. Nähtäväksi jää , miten orjallisesti jaksan ohjelmaa noudattaa, mutta ainakin ensi alkuun ohjelma vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta ja ohjeet ymmärrettäviltä. Jospa vaikka oppisin samalla lämmittelemään ennen lenkille pinkaisua.

Tämä viikko on kuitenkin keskiviikkoon saakka pakkolepoa, reidet ovat yhtä tukossa kuin viikonloppuvaelluksen jälkeen ja torstaina alkaa kauan odotettu viiden päivän ashtangajoogan intensiivikurssi, johon mennessä olisi suotavaa olla jotenkuten kuosissa.

Aurinkoisia päiviä, menkää lenkille (se on koukuttavaa)!

p.s. Maanantai-iltani on pelastettu, 500 Days of Summer tulee tänään Subilta ja minä - omasta mielestäni maailman epäromanttisin ihminen, rrrrrrakastan tätä elokuvaa! Suosittelen. Nessupaketti mukaan. 

Uutuudet testissä: Patyka

Olin niiden kahdenkymmenen ensimmäisen onnekkaan joukossa, jotka saivat Jolien ja Project Maman yhteistyön kautta testattavakseen ranskalaisen luonnonkosmetiikkasarja Patykan tuotteita. Tämän lisäksi olin myös niiden 500 onnekkaan joukossa, jotka pääsivät Kemikaalicocktailin kautta testaamaan islantilaista, mm. Björkin suosimaa ja luonnonkosmetiikassa käänteentekevää Bioeffect-seerumia. Molemmista tuotesarjoista on käynyt viime aikoina kova kuhina blogimaailmassa, enkä aio tässä paneutua sen enempää itse tuotesarjoihin, joista voi lukea lisää esimerkiksi täältä ja täältä. Sen sijaan ajattelin kuitenkin jakaa käyttökokemukseni molemmista tuoteperheistä, jos joku toinenkin pihtari arpoo tuotteiden toimivuutta suhteutettuna niiden (jokseenkin arvokkaaseen) hintaan. Ensimmäisenä siis esittelyssä Patyka.

Sormeni suorastaan syyhysivät, kun sain avattavakseni tämän kauniisti paketoidun Jolien lähetyksen. Mielestäni on aika uniikkia ja ilahduttavaa potentiaalisista asiakkaista huolehtimista, että ilmaiset testerit on pakattu näin kauniisti. Arvostan. 

Jos joku ei vielä tiedä, mikä on Jolie, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän raikkaaseen ja monipuoliseen ihanuuteen. Jolie on siis luonnonkosmetiikkaan erikoistunut verkkokauppa, mutta myös paljon muuta. Se on perustajiensa näköinen ja innovatiivinen hyvinvointiin, kauneuteen ja terveyteen keskittyvä kokonaisuus, johon kuuluu verkkokaupan lisäksi monipuolinen verkkomedia blogeineen sekä kivijalkamyymälä Helsingissä. En ole vielä päässyt asioimaan paikan päällä Jolien myymälässä, mutta seuraavalla pääkaupunkiseudulle suuntautuvalla reissulla olisi ehdottomasti tarkoitus korjata tämä puute - niin houkuttelevalta Jolien putiikki hattaransävyisine purkkihyllyineen kuvissa näyttää!

Mutta takaisin asiaan eli pakkauksen sisältöön. Paykan testipatteristoon kuuluivat seuraavat tuotteet: Korjaava yöseerumi, silmänympärysvoide, Intensiivinen kosteusnaamio, Kirkastava kuorintanaamio, Patyka Absolis Hoitava öljyseerumi sekä Korjaava päivävoide kuivalle iholle. Saharan autiomaalle tyypilliseen kuivuuteen taipuvainen vata-ihoni suorastaan imaisi Patykan voiteet ja seerumit sisäänsä, jättäen ihon superpehmeäksi ja kosteutetuksi. Myös kasvojen ulkonäkö parani ja ihon väri kirkastui silminnähden. Erityismaininnan minulta saavat Kirkastava kuorintanaamio sekä Korjaava yöseerumi, joiden vaikutukset näkyi ja tuntui iholla välittömästi. Näillä tuotteilla voi heittää takuuvarmasti hyvästi kuivalle ja elottomalle talvi-iholle! Kaikki testipaketin tuotteet olivat koostumukseltaan miellyttäviä, helposti imeytyviä ja herkullisen tuoksuisia.

Patyka-tuoteperheen hypetys ei siis ole aivan tuulesta temmattua - sen lisäksi että kyseessä on aidosti korkealuokkainen, luomulaatuinen ja reilun kaupan periaatteita noudattava tuotesarja, tuotteet todella toimivat! Myös pakkausten visuaaliseen ilmeeseen on panostettu ja tuotteiden hienostunut ja jotenkin pariisilainen ulkonäkö vetoaa ainakin meikäläiseen. Näiden Patykan pakkausten kanssa on vähän sama juttu kuin italialaisissa Davinesin hiustenhoitosarajan tuotteissa: pakkaukset ovat tosi pelkistettyjä ja juuri sen vuoksi niin kovin viehättäviä (sen lisäksi, että itse tuotteet ovat korkealuokkaisia ja ympäristöystävällisiä). Pakkausten kaunis ulkonäkö on mielestäni tärkeä osa kauneudenhoitoa ja kaunis kylpyhuoneen kaapin sisältö sitä kuuluisaa arjen luksusta, joka voi muuttaa tavanomaisen iltarutiinin kaikkia aisteja helliväksi spa-elämykseksi.

http://www.davines.com/

Patyka-perhe on luksusta alusta loppuun, jonka vuoksi koko tuotesarjan käyttöönotto kertarysäyksellä tarkoittaisi henkilökohtaista konkurssia. Koska en ole Lady Gaga, ajattelin nyt alkuun ottaa sarjasta käyttöön toisen noista kahdesta erittäin toimivaksi havaitsemastani tehotuotteesta ja voittajaksi valikoitui kuorintanaamio. Patykan putsareitakin on kehuttu lukuisissa eri yhteyksissä, mutta aion kuitenkin toistaiseksi jatkaa kasvojeni puhdistamista hyväksi havaituilla ja edullisemmilla vaihtoehdoilla, sillä puhdistusgeelien – ja emulsioiden menekki on jostakin syystä kohdallani aivan käsittämätöntä. Tykkään nimittäin läträtä puhdistustuotteiden kanssa siihen malliin, ettei 30 euron arvoinen puhdistusemulsio tule minun tapauksessani kysymykseen. Sen sijaan panostan mielelläni tehokkaisiin erityishoitotuotteisiin, joiden kulutus on kohdallani maltillisempaa. Tykkäsin kovasti myös Patykan silmänympärysvoiteesta ja sekin saattaa tulla harkintaan, kunhan olen käyttänyt edelliset putelit loppuun.

Asiahan on nyt kuitenkin niin, että se mikä sopii toiselle, ei välttämättä käy kaikille, olkoon tuote miten orgaanista kultahippupölyä tahansa. Minulle itselleni ei esimerkiksi sovi monet ruusua sisältävät luonnonkosmetiikkatuotteet ollenkaan, joten olen tullut kosmetiikkahankintojen suhteen melko varovaiseksi. Pääsääntöisesti suosin tuotteita, joiden INCI-lista on mahdollisimman lyhyt ja vartalovoiteet olen korvannut esimerkiksi kaakaovoilla (tähän liittyen tulossa lähiaikoina DYI-kokeiluja Kiitos Hyvää-blogin inspiroimana!). Uusia luonnonkosmetiikkasarjoja tulee markkinoille tällä hetkellä tiuhaan tahtiin ja tuotteiden vertaaminen toisiinsa ja todellisten aarteiden löytäminen kaiken markkinointijargonian keskeltä haastavaa. Arvostan siis suuresti mahdollisuutta saada tuotteet kokeiluun ennen ostopäätöstä, joten isot kiitokset Jolielle mahdollisuudesta päästä testaamaan näitä ihanuuksia ihan kotioloissa!

Juoksujuttuja ja paremman maailman kirjoja

Blogini on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, koska kaikki vapaa-aikani on kulunut juoksuharjoittelun ja siihen liittyvän muun kuntoilun parissa. Puolimaratoniin on enää kolme viikkoa aikaa, joten illat menee taistelussa aikaa vastaan eli treenatessa tai joogatessa. Yritän ottaa kuitenkin iisisti ja luottaa siihen, että pystyn siihen. Eihän 21,0975 kilometriä ole loppujen lopuksi paljon...No eipä, kääk! Pientä paniikkia on siis ilmoilla, mutta olen päättänyt selvitä urakasta, vaikka tulisin viimeisenä maalin:) En diggaa sykemittareista tai ylipäätään urheilusuoritusten minkäänlaisesta arvioimisesta tai mittaamisesta, mutta mielenkiinnosta olen opetellut käyttämään iPhoneen lataamaani ilmaista Sports Tracker - sovellusta. Lukemat ovat olleet rohkaisevia: ei tässä ihan rapakunnossa onneksi olla. Yllätyksekseni myös viiden kilometrin mittaiseksi itsearvioimani peruslenkkini pituus onkin todellisuudessa yli 7 km! 

Juoksuvimmasta huolimatta en ole kuitenkaan unohtanut blogia ja mieleeni tuli eräs aihe, josta haluaisin nyt vinkata teitä hyvät lukijat. 

Opiskeluaikoinani ja erityisesti graduntekovaiheessa jouduin etsimään alani kirjallisuutta kissojen ja koirien kera ympäri kyliä. Yhteiskuntamaantiede ei ole Suomessa mitenkään kovin yleinen aihepiiri ja jouduin lainaamaan suurimman osan lähdeteoksista professorini mittavasta yksityiskokoelmasta tai metsästämään teoksia ulkomailta. Etsiessäni alan lähdekirjallisuutta törmäsin sattumalta netissä surffatessani Better World Books – nimiseen yritykseen, joka myy sekä käytettyjä että uusia kirjoja laidasta laitaan. Suuri osa Better World Booksin kirjoista on peräisin kirjastoista eri puolilta USA:ta tai Iso-Britanniaa. Joukossa on  myös yliopistojen kirjastoista poistettuja teoksia. Tästä johtuen valikoima on ihan käsittämättömän laaja. Olen löytänyt Better World Booksista kaikki ne teokset, joita en ole onnistunut saamaan käsiini mistään muualta - kaikkea akateemisesta kirjallisuudesta keittokirjoihin, matka-oppaisiin ja joogakirjallisuuteen saakka. Olen täydentänyt BWB:n avulla pilkkahinnalla Lonely Planet-kokoelmaani ja hankkinut muutamalla eurolla kaunokirjallisuutta Charlaine Harrisista Bukowskiin. Ja kun sanon pilkkahinnalla, niin todella tarkoitan sitä.

Sen lisäksi, että Better World Books ei ole koskaan tuottanut minulle pettymystä ja olen aina löytänyt sieltä etsimäni, BWB eroaa Amazonista ja muista vastaavista nettipuljuista erinomaisen yhteiskuntavastuuajatuksensa vuoksi. Toisin kuin suurin osa yrityksistä, Better World Books on syntynyt ajatuksesta tehdä hyvää ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki yrityksen omistajat haluavat ansaita kirjabisneksellä elantonsa, mutta perspektiivi taloudellisen hyödyn tavoitteluun on kovin erilainen kuin valtaosalla liikeyrityksistä. Yritys kierrättää tehokkaasti myynnistä ja lainauksesta poistettuja kirjoja, jotta kirjat saisivat jatkaa elämäänsä uusissa käsissä eivätkä päätyisi vain kaatopaikoille muun jätteen joukkoon. Toisen romu on usein toisen aarre. Better World Books myös lahjoittaa jokaista myytyä kirjaa vastaan kirjan jollekin tarvitsevalle, yleensä jollekin kolmannen maan koululle tai kirjastolle. Tämän lisäksi Better World Books on mukana useassa kansainvälisessä kirjallisuushankkeessa, joiden tavoitteena on poistaa köyhyyttä panostamalla koulutukseen ja edistää lukutaitoa köyhissä maissa. Ilmastopäästönsä yritys kompensoi tukemalla erilaisia ilmastohankkeita, esimerkiksi sijoittamalla Yhdysvalloissa tuulivoimalahankkeeseen. Vaikka omaatuntoa siis soimaisi kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ja ympäristöhaitat, kokonaisuus on kuitenkin Better World Booksissa enemmän kuin osiensa summa. Tällaista eettistä bisnestä toivoisi maailmassa harrastetettavan nykyistä enemmänkin. Eurooppalaista kirjallisuuden ystävää ilahduttaa, että Better World Books toimii nykyisin myös Isosta-Britanniasta käsin, eikä kirjoja tarvitse enää tilata Atlantin toiselta puolen.

Olen itse ostanut BWB:sta sekä uusia että hyväkuntoisia, käytöstä poistettuja kirjoja. Minua ei henkilökohtaisesti häiritse, jos kannesta pystyy päättelemään kyseessä olevan entinen kirjaston kirja, jos kirja on muuten hyvässä kunnossa. Kirjathan kai ovat kuitenkin ensisijaisesti käyttöesineitä. Ihan kaikkea ei tietenkään kannata maailman toiselta laidalta ostaa, jos saman tuotteen onnistuu löytämään lähempääkin ja suomenkielistä kirjallisuutta lienee turha lähteä BWB:sta edes etsimään. Itse olen päätynyt Better World Booksiin silloin kun olen etsinyt jotain tiettyä kirjaa, jota on Suomesta vaikea (usein mahdotonta) löytää ja lisännyt sitten samaan tilaukseen myös muita, vähemmän harvinaisia kirjoja. Viimeisin hankintani BWB:sta oli tämä Ayurveda-kirja, jota yritin ensin etsiä tuloksetta Suomalaisesta kirjakaupasta. Ayurvedaa käsittelevää kirjallisuutta löytyy kotimaastamme ylipäätään harmillisen vähän. Tämän kirjan hinta oli postikuluineen noin neljä euroa, toimitusaika alle viikon eikä ulkoisesti juuri mistään voi päätellä, että kyseessä on kirjaston poistotuote. Me happy!

Näyttää siltä, että säilyn myös jatkossa Better World Booksin asiakkaana. Päätin nimittäin hyödyntää entisen pääaineeni opinto-oikeuden ja aloitan ensi syksynä tekemään toista tutkintoa. Se, mitä ja millä aikataululla aion opiskella onkin sitten ihan eri juttu, tarkoitus ei ole ainakaan toistaiseksi luopua päivätyöstä :)

(alle) Viiden euron pusero

Katseeni kiinnittyi tänään postin mukana tulleeseen H&M:n mainokseen. Mainos on ihan tavallinen H&M:n mainos, jossa ei ole sinällään mitään ihmeellistä – paitsi tuotteen hinta. Keskustelin tällä viikolla lounaalla muutaman kollegan kanssa halpavaateketjuista ja vaatteiden kertakäyttökulttuurista. Meininki on vielä toistaiseksi ollut Suomessa melko vaatimatonta, mutta globaalit halpavaateketjut valtaavat yksi toisensa jälkeen tavarataloja, jopa täällä susirajalla (niin uskomatonta kuin se onkin, meille tulee  pian BikBok ja Carlings). Briteissä, halpavaateketjujen luvatussa maassa, on ollut jo kauan tapana ostaa vaatekappale tai kenkäpari vain yhtä iltaa varten. Mitä väliä kestääkö Primarkista kahvitunnilla poimittu bilemekko yhtä iltaa pitempään, jos se maksaa alle viisi puntaa? Eihän vitosella saa nykyisin edes juustopakettia! Viime aikoina palkkaa, työnantajamaksuja ja pimeää työvoimaa koskevien keskusteluiden valossa ei luulisi olevan mitenkään mahdollista, että lopputuote voi maksaa niin vähän. 

En ole koskaan ollut vaatteiden oston suhteen mikään superhippijeesus ja ostan yleensä mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan, mutta kollegoiden kanssa käyty lounastuntikeskustelu herätti sisäisen yhteiskuntamaantieteilijäni (kyllä, olen koulutukseltani yhteiskuntamaantieteilijä) pohtimaan vaatebisneksen eettisyyttä – ja omaa rooliani vaatteiden kuluttajana. Ei sillä, etten olisi miettinyt sitä aiemminkin. Mutta, jos nyt ihan oikeasti pysähdytään hetkeksi miettimään tämänkin (alle) viiden euron puseron tarinaa ja elinkaarta, niin on aika selvää, että halpa hinta on seurausta siitä, että jotakin osapuolta on jossakin vaiheessa prosessia viilattu linssiin (työkaveria lainatakseni).

Pusero on valmistettu 100% polyesteristä, siinä on napit ja saumat. Joku jossakin on valmistanut puseron materiaalit: kankaan, napit ja langan. Joku jossakin muualla (veikkaan Bangladeshia tai jotakin entistä Itäblokin maata) on ommellut puseron tai rakennuttanut tehtaan kalliine laitteineen ja liukuhihnoineen, jossa pusero on kursittu koneellisesti kasaan minimipalkalla työskentelevien ihmisparkojen avustuksella. Tämän jälkeen pusero on matkannut miljoonan muun samanlaisen puseron kanssa pakattavaksi ja rahdattavaksi paikkaan A, josta se toimitetaan paikkaan B ja josta se lopulta päättyy joko paikkaan C tai jos hyvin käy, kuluttajalle.  Tätä ennen on tietysti myös järjestetty kuvaukset ja painettu lukematon määrä mainoksia, joita on postitettu lukematon määrä ympäri maailmaa ihmisten postilaatikoitten ja sivupöytien täytteeksi. Lissu saa mainoksen käsiinsä ja ostaa puseron, vaikka ei oikein pidäkään siitä, mutta koska se on niin halpa. Lissu käyttää puseroa kerran tai pari, pesee sen ja huomaa, että sauma on ratkennut. Sen jälkeen pusero päätyy Lissun jättimäisen vaatekomeron syövereihin, jossa se pyörii tarpeettomana ja unohdettuna määrittelemättömän pitkän ajan. Joku kaunis päivä Lissu kuitenkin hermostuu ylitsevuotavaan vaatekomeroonsa ja heittää lopulta puseron roskikseen, koska reiän takia sitä ei voi viedä kirppikselle eikä Lissua nyt yhtään nappaa alkaa sitä saumaa korjaamaankaan (vaikka sauma olisikin vain muutamalla pistolla korjattavissa). Lopulta pusero siis päätyy kaatopaikalle kaikkien muiden (alle) viiden euron puseroiden seuraksi ympäristöä saastuttamaan, koska ei ole vielä keksitty helppoa tapaa kierrättää rikkinäisiä vaatteita.

H&M on päättänyt onneksi skarpata ja kohentaa yhteiskuntavastuuimagoaan  aloittamalla tänä keväänä vaatekeräyksen joissakin myymälöissään, jotta nämä (alle) viiden euron puserot eivät enää tukkisi kaatopaikkoja. Toistaiseksi ketju taitaa ottaa kierrätykseen meneviä vaatteita vastaan vain muutamassa Helsingin myymälässä. Kaunis ajatus, mutta jotenkin tuntuisi fiksummalta ostaa vähemmän ja parempaa, kuin paljon ja huonoa.

(Note to self: älä osta paitaa, joka maksaa alle vitosen. Älä ehkä silloinkaan, jos se maksaa alle kympin).