Som tam eli papaijasalaatti - akuutti lääke kaukokaipuuseen

Rakastuin viime syksynä Thaimaassa kevyeen, tuliseen ja täyttävään salaattiin nimeltään Som tam eli papaijasalaatti. Olin maistanut papaijasalaattia jo aikaisemmalla Aasian matkallani Vietnamissa, mutta tuosta kerrasta on jäänyt lähinnä mieleen nenänalushiki, vettä valuvat silmät ja matkakumppaneiden paskainen nauru. Vietnamin tulinen on varovaisesti sanottuna eri asia kuin Thaimaan tulinen.

Löysin Suomeen palattuani heti ensimmäisellä yrittämällä lähestulkoon aidon makuisen som tam-reseptin ja haluan jakaa sen teillekin, koska kyseessä on niin täydellinen, ravintorikas ja helppo tekele. Teen tätä usein arki-iltaisin, koska syön lounaan aina ravintolassa ja tämä on juuri sopivan kevyt päivällinen minun makuuni. Kerrottakoon kuitenkin ennakkovaroituksena, että jos salaatti tarkoittaa sinulle yhtä kuin ei-minkään-makuista jäävuorisalaattia, jonka sekaan on viipaloitu pari siivua ei-minkään-makuista kurkkua ja tomaattia ja komeus kruunataan e-koodien kuninkaalla eli valmiilla salaattikastikkeella, niin lopputulos saattaa yllättää. Som tam muuttaa käsityksesi salaatista loppuelämäksesi. Jos et pidä chilistä tai ylipäätään tulisista mauista, niin älä edes kokeile tätä (tai no kokeile silti!).

Resepti on varastettu suoraan kansalliskauppamme Alkon sivuilta, joten en voi ottaa siitä itselleni kunniaa.

Som tam eli papaijasalaatti (Laktoositon)

4 hengelle alku- tai pikkuruokana

n. 500 g vihreää papaijaa
4 valkosipulinkynttä
2 pientä salottisipulia
1–3 punaista chilipalkoa
6 keitettyä vihreää papua
3 rkl nam pla -kalakastiketta
2 rkl limettimehua
2 tl palmusokeria
muutama kirsikkatomaatti
½ dl suolapähkinöitä rouhittuna

Valmistusohje

1. Kuori papaija, poista siemenet ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

2. Kuori sipulit ja leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Viipaloi chilit. Poista niistä halutessasi tuliset siemenet. Leikkaa pavut noin 2 cm kokoisiksi paloiksi. Yhdistä kaikki kasvikset ja laita ne tarjoiluvadille.

3. Ota seoksesta ¼ eri kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta sose kalakastikkeella, limettimehulla ja sokerilla. Kääntele seos muiden aineiden joukkoon. Koristele puolitetuilla tomaateilla ja pähkinöillä.

Vinkki: Korvaa vihreä papaija raa´ahkolla mangolla, kypsällä papaijalla tai ohuenohuilla kurkku- ja porkkanasuikaleilla.

Laitan itse aina sekaan kuorimaveitsellä ohuiksi raastettuja porkkanasuikaleita ja jätän usein pavut pois, jos en ole muistanut ostaa niitä. Muiden raaka-aineiden suhteen ei kuitenkaan voi huijata. Sipulin pitää olla nimenomaan salottisipulia ja palmusokerin palmusokeria, muuten lopputulos kärsii. Jos arvostat laatua ja autenttisuutta, suosittelen hankkimaan kalakastikkeen Prisman sijaan jostakin aasialaisesta elintarvikemyymälästä, jopa Joensuusta löytyy ainakin yksi. Samasta osoitteesta löytyy myös palmusokeri. Tulisuutta voi säädellä chilin määrällä, itse käytän yleensä sekä punaista että vihreää chiliä. Muista, että salaatin kuuluukin olla tulinen.

Varoitus: salaatista on olemassa Aasiassa eri versioita. Jos siis tilaat som tamia Aasiassa, suosittelen tarkistamaan etukäteen mitä annos pitää sisällään. Viime reissulla ystäväni nimittäin löysi oman papaijakasansa keskeltä kuolleen, epäilyttävän raa'an näköisen ja KOKONAISEN taskuravun. Yök.

Katselin kaukokaipuussani kuvia viime vuoden reissusta, auringon ja lämmön lisäksi tulvi monet, huiput matkamuistot mieleen. Rakas matkakumppanini varmaan allekirjoittaa, jos sanon, että reissussa koettiin yhtä sun toista mielenkiintoista :) Tässä muutama tunnelmapala Thaimaan saarihyppelyltä. Seuraavaa reissua odotellessa syökää som tamia!

Kaunista Äitienpäivää äidit!

Tänään lainaan itseäni viisaampaa ja toivotan erään lempirunoni myötä kaikille äideille (erityisesti omalleni) aurinkoista & onnellista Äitienpäivää. Äidit rulaa!

 

Sinun lapsesi

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla. 

Kirjoittanut: Kahlil Gibran

weheartit

 

Elämää puolimaratonin jälkeen

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu, wuhuu! Hapoilla olevista reisilihaksista huolimatta fiilikset ovat huikeat ja vaikka olen suureen ääneen vannonut, että tämä tulee olemaan  kerran elämässä - teko, niin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tänään surffasin aamulla ensimmäisenä itseni KuopioMaratonin nettisivuille. Se siis siitä ”juokseminen ei ole sosiaalinen harrastus”-väitteestä, jota olen pitkin kevättä toitottanut. Juoksutapahtumassa juokseminen ei ollutkaan yhtään niin kauheaa kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Keskityin täysin omaan suoritukseen ja muut juoksijat antoivat hommaan vain mukavasti lisäpotkua. Juokseminen porukassa oli jotenkin ihan eri tavalla energisoivaa. Kärkeen en pyrkinytkään, kun siellä oli jo valmiiksi niin paljon tunkua :D

Juoksin siis puolimaratonin (21,1km) lauantaina 4.5. Joensuussa pilvisessä, mutta erittäin hyvässä juoksusäässä.  Pakkomielteeni puolimaratonin juoksemisesta hankin vuonna 2011 osallistuttuani Jyväskylässä Teoston järkkäämälle musamaratonille. Olin jo tuolloin juossut säännöllisesti koko kevään ja kesän, mutta hannasin reittivalinnassa ja valitsin n. 14 km:n mittaisen rantareitin puolimaratonin sijaan. Kun näin miten rapakuntoiset muusikonrentut selvisivät kunnialla puolikkaasta maratonista, tunsin itseni ihan looseriksi. Silloin päätin, että jos Hynynen tuohon pystyy niin pystyn perkele minäkin. Ilmoittaudun puolimaratonille siis ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, mutta jouduin tuolloin perumaan osallistumiseni sairastelun vuoksi ja asia jäi edelleen kaivamaan mieltä. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Tämän kai pitikin lopulta mennä näin, koska viime vuotiset sääolosuhteet Joensuun maratonilla olivat karmeat ja moni joutui kylmän kelin ja räntäsateen vuoksi keskeyttämään suorituksensa. Siitä kokemuksesta olisi voinut jäädä päällimmäiseksi hieman toisenlainen fiilis.

Suhtauduin haasteeseen rennosti enkä asettanut itselleni varsinaisesti mitään aikatavoitetta. Tietysti salaa toivoin, että matka taittuisi edes alle 2,5 tuntiin (joku roti!) ja niin kävi. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Jokainenhan kuitenkin tietää, että nälkä kasvaa syödessä. Näin jälkikäteen Tammisen ottein asiaa analysoidessani olen tullut siihen tulokseen, että nopeamminkin olisin voinut mennä. Säästelin energiaa alkuun ehkä vähän liikaakin, koska en osannut yhtään arvioida miltä viimeiset viisi kilometriä tulee tuntumaan ja halusin varmistaa, että ylitän maaliviivan juosten, en jalat edellä. Sitten kun se viimeiset viisi kilometriä olikin yhtäkkiä edessä, niin olin aivan ihmeissäni siitä miten paljon virtaa oli vielä jäljellä. Eräs ystäväni juoksi tapahtumassa toisen täyspitkän maratoninsa ja hän lohdutteli minua jälkikäteen, että liika pihistely on ihan normaalia ensimmäisellä kerralla. Parempi pihistellä kuin jättää leikki kesken.

Nälkä kuitenkin jäi. Täten voinkin jo tässä vaiheessa paljastaa, että yritän parantaa suoritustani vielä tänä vuonna Kuopio maratonilla, joka juostaan 7.9.2013. Isona motivaationa tähän toimii Kuopion maratonreitti, joka vaikuttaa aika paljon paremmalta kuin Joensuussa, jossa suurin osa matkasta taitetaan teollisuusalueella varaosaliikkeiden ja autokauppojen välittömässä läheisyydessä. Täyspitkän maratonin juoksijat joutuvat tekemään tämän teollisuusaluekierroksen neljä kertaa, joten ei voi nostaa kuin hattua heille. Kuopio on myös entinen kotikaupunkini, joten siinäkin mielessä ajatus on houkutteleva.

Jotta pääsisin ajallisesti parempaan tulokseen, minun on pakko muuttaa harjoitteluani tavoitteellisempaan suuntaan. Se siitä zeniläisestä juoksemisesta ja terapialenkkeilystä.  Uusimmassa Kuntoplus-lehdessä (7/2013) oli kuin tilauksesta 12 viikon puolimaratonohjelma, jota  aion yrittää noudattaa. Ei siis enää pitkiä ja nautinnollisia haahuilulenkkejä kerran tai kahdesti viikossa, vaan kolme juoksuharjoitusta, joista kaksi lyhyttä vauhtijuoksuharjoitusta intervalleineen ja yksi pitempi kestävyysharjoitus. Nähtäväksi jää , miten orjallisesti jaksan ohjelmaa noudattaa, mutta ainakin ensi alkuun ohjelma vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta ja ohjeet ymmärrettäviltä. Jospa vaikka oppisin samalla lämmittelemään ennen lenkille pinkaisua.

Tämä viikko on kuitenkin keskiviikkoon saakka pakkolepoa, reidet ovat yhtä tukossa kuin viikonloppuvaelluksen jälkeen ja torstaina alkaa kauan odotettu viiden päivän ashtangajoogan intensiivikurssi, johon mennessä olisi suotavaa olla jotenkuten kuosissa.

Aurinkoisia päiviä, menkää lenkille (se on koukuttavaa)!

p.s. Maanantai-iltani on pelastettu, 500 Days of Summer tulee tänään Subilta ja minä - omasta mielestäni maailman epäromanttisin ihminen, rrrrrrakastan tätä elokuvaa! Suosittelen. Nessupaketti mukaan. 

Uutuudet testissä: Patyka

Olin niiden kahdenkymmenen ensimmäisen onnekkaan joukossa, jotka saivat Jolien ja Project Maman yhteistyön kautta testattavakseen ranskalaisen luonnonkosmetiikkasarja Patykan tuotteita. Tämän lisäksi olin myös niiden 500 onnekkaan joukossa, jotka pääsivät Kemikaalicocktailin kautta testaamaan islantilaista, mm. Björkin suosimaa ja luonnonkosmetiikassa käänteentekevää Bioeffect-seerumia. Molemmista tuotesarjoista on käynyt viime aikoina kova kuhina blogimaailmassa, enkä aio tässä paneutua sen enempää itse tuotesarjoihin, joista voi lukea lisää esimerkiksi täältä ja täältä. Sen sijaan ajattelin kuitenkin jakaa käyttökokemukseni molemmista tuoteperheistä, jos joku toinenkin pihtari arpoo tuotteiden toimivuutta suhteutettuna niiden (jokseenkin arvokkaaseen) hintaan. Ensimmäisenä siis esittelyssä Patyka.

Sormeni suorastaan syyhysivät, kun sain avattavakseni tämän kauniisti paketoidun Jolien lähetyksen. Mielestäni on aika uniikkia ja ilahduttavaa potentiaalisista asiakkaista huolehtimista, että ilmaiset testerit on pakattu näin kauniisti. Arvostan. 

Jos joku ei vielä tiedä, mikä on Jolie, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän raikkaaseen ja monipuoliseen ihanuuteen. Jolie on siis luonnonkosmetiikkaan erikoistunut verkkokauppa, mutta myös paljon muuta. Se on perustajiensa näköinen ja innovatiivinen hyvinvointiin, kauneuteen ja terveyteen keskittyvä kokonaisuus, johon kuuluu verkkokaupan lisäksi monipuolinen verkkomedia blogeineen sekä kivijalkamyymälä Helsingissä. En ole vielä päässyt asioimaan paikan päällä Jolien myymälässä, mutta seuraavalla pääkaupunkiseudulle suuntautuvalla reissulla olisi ehdottomasti tarkoitus korjata tämä puute - niin houkuttelevalta Jolien putiikki hattaransävyisine purkkihyllyineen kuvissa näyttää!

Mutta takaisin asiaan eli pakkauksen sisältöön. Paykan testipatteristoon kuuluivat seuraavat tuotteet: Korjaava yöseerumi, silmänympärysvoide, Intensiivinen kosteusnaamio, Kirkastava kuorintanaamio, Patyka Absolis Hoitava öljyseerumi sekä Korjaava päivävoide kuivalle iholle. Saharan autiomaalle tyypilliseen kuivuuteen taipuvainen vata-ihoni suorastaan imaisi Patykan voiteet ja seerumit sisäänsä, jättäen ihon superpehmeäksi ja kosteutetuksi. Myös kasvojen ulkonäkö parani ja ihon väri kirkastui silminnähden. Erityismaininnan minulta saavat Kirkastava kuorintanaamio sekä Korjaava yöseerumi, joiden vaikutukset näkyi ja tuntui iholla välittömästi. Näillä tuotteilla voi heittää takuuvarmasti hyvästi kuivalle ja elottomalle talvi-iholle! Kaikki testipaketin tuotteet olivat koostumukseltaan miellyttäviä, helposti imeytyviä ja herkullisen tuoksuisia.

Patyka-tuoteperheen hypetys ei siis ole aivan tuulesta temmattua - sen lisäksi että kyseessä on aidosti korkealuokkainen, luomulaatuinen ja reilun kaupan periaatteita noudattava tuotesarja, tuotteet todella toimivat! Myös pakkausten visuaaliseen ilmeeseen on panostettu ja tuotteiden hienostunut ja jotenkin pariisilainen ulkonäkö vetoaa ainakin meikäläiseen. Näiden Patykan pakkausten kanssa on vähän sama juttu kuin italialaisissa Davinesin hiustenhoitosarajan tuotteissa: pakkaukset ovat tosi pelkistettyjä ja juuri sen vuoksi niin kovin viehättäviä (sen lisäksi, että itse tuotteet ovat korkealuokkaisia ja ympäristöystävällisiä). Pakkausten kaunis ulkonäkö on mielestäni tärkeä osa kauneudenhoitoa ja kaunis kylpyhuoneen kaapin sisältö sitä kuuluisaa arjen luksusta, joka voi muuttaa tavanomaisen iltarutiinin kaikkia aisteja helliväksi spa-elämykseksi.

http://www.davines.com/

Patyka-perhe on luksusta alusta loppuun, jonka vuoksi koko tuotesarjan käyttöönotto kertarysäyksellä tarkoittaisi henkilökohtaista konkurssia. Koska en ole Lady Gaga, ajattelin nyt alkuun ottaa sarjasta käyttöön toisen noista kahdesta erittäin toimivaksi havaitsemastani tehotuotteesta ja voittajaksi valikoitui kuorintanaamio. Patykan putsareitakin on kehuttu lukuisissa eri yhteyksissä, mutta aion kuitenkin toistaiseksi jatkaa kasvojeni puhdistamista hyväksi havaituilla ja edullisemmilla vaihtoehdoilla, sillä puhdistusgeelien – ja emulsioiden menekki on jostakin syystä kohdallani aivan käsittämätöntä. Tykkään nimittäin läträtä puhdistustuotteiden kanssa siihen malliin, ettei 30 euron arvoinen puhdistusemulsio tule minun tapauksessani kysymykseen. Sen sijaan panostan mielelläni tehokkaisiin erityishoitotuotteisiin, joiden kulutus on kohdallani maltillisempaa. Tykkäsin kovasti myös Patykan silmänympärysvoiteesta ja sekin saattaa tulla harkintaan, kunhan olen käyttänyt edelliset putelit loppuun.

Asiahan on nyt kuitenkin niin, että se mikä sopii toiselle, ei välttämättä käy kaikille, olkoon tuote miten orgaanista kultahippupölyä tahansa. Minulle itselleni ei esimerkiksi sovi monet ruusua sisältävät luonnonkosmetiikkatuotteet ollenkaan, joten olen tullut kosmetiikkahankintojen suhteen melko varovaiseksi. Pääsääntöisesti suosin tuotteita, joiden INCI-lista on mahdollisimman lyhyt ja vartalovoiteet olen korvannut esimerkiksi kaakaovoilla (tähän liittyen tulossa lähiaikoina DYI-kokeiluja Kiitos Hyvää-blogin inspiroimana!). Uusia luonnonkosmetiikkasarjoja tulee markkinoille tällä hetkellä tiuhaan tahtiin ja tuotteiden vertaaminen toisiinsa ja todellisten aarteiden löytäminen kaiken markkinointijargonian keskeltä haastavaa. Arvostan siis suuresti mahdollisuutta saada tuotteet kokeiluun ennen ostopäätöstä, joten isot kiitokset Jolielle mahdollisuudesta päästä testaamaan näitä ihanuuksia ihan kotioloissa!

Juoksujuttuja ja paremman maailman kirjoja

Blogini on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, koska kaikki vapaa-aikani on kulunut juoksuharjoittelun ja siihen liittyvän muun kuntoilun parissa. Puolimaratoniin on enää kolme viikkoa aikaa, joten illat menee taistelussa aikaa vastaan eli treenatessa tai joogatessa. Yritän ottaa kuitenkin iisisti ja luottaa siihen, että pystyn siihen. Eihän 21,0975 kilometriä ole loppujen lopuksi paljon...No eipä, kääk! Pientä paniikkia on siis ilmoilla, mutta olen päättänyt selvitä urakasta, vaikka tulisin viimeisenä maalin:) En diggaa sykemittareista tai ylipäätään urheilusuoritusten minkäänlaisesta arvioimisesta tai mittaamisesta, mutta mielenkiinnosta olen opetellut käyttämään iPhoneen lataamaani ilmaista Sports Tracker - sovellusta. Lukemat ovat olleet rohkaisevia: ei tässä ihan rapakunnossa onneksi olla. Yllätyksekseni myös viiden kilometrin mittaiseksi itsearvioimani peruslenkkini pituus onkin todellisuudessa yli 7 km! 

Juoksuvimmasta huolimatta en ole kuitenkaan unohtanut blogia ja mieleeni tuli eräs aihe, josta haluaisin nyt vinkata teitä hyvät lukijat. 

Opiskeluaikoinani ja erityisesti graduntekovaiheessa jouduin etsimään alani kirjallisuutta kissojen ja koirien kera ympäri kyliä. Yhteiskuntamaantiede ei ole Suomessa mitenkään kovin yleinen aihepiiri ja jouduin lainaamaan suurimman osan lähdeteoksista professorini mittavasta yksityiskokoelmasta tai metsästämään teoksia ulkomailta. Etsiessäni alan lähdekirjallisuutta törmäsin sattumalta netissä surffatessani Better World Books – nimiseen yritykseen, joka myy sekä käytettyjä että uusia kirjoja laidasta laitaan. Suuri osa Better World Booksin kirjoista on peräisin kirjastoista eri puolilta USA:ta tai Iso-Britanniaa. Joukossa on  myös yliopistojen kirjastoista poistettuja teoksia. Tästä johtuen valikoima on ihan käsittämättömän laaja. Olen löytänyt Better World Booksista kaikki ne teokset, joita en ole onnistunut saamaan käsiini mistään muualta - kaikkea akateemisesta kirjallisuudesta keittokirjoihin, matka-oppaisiin ja joogakirjallisuuteen saakka. Olen täydentänyt BWB:n avulla pilkkahinnalla Lonely Planet-kokoelmaani ja hankkinut muutamalla eurolla kaunokirjallisuutta Charlaine Harrisista Bukowskiin. Ja kun sanon pilkkahinnalla, niin todella tarkoitan sitä.

Sen lisäksi, että Better World Books ei ole koskaan tuottanut minulle pettymystä ja olen aina löytänyt sieltä etsimäni, BWB eroaa Amazonista ja muista vastaavista nettipuljuista erinomaisen yhteiskuntavastuuajatuksensa vuoksi. Toisin kuin suurin osa yrityksistä, Better World Books on syntynyt ajatuksesta tehdä hyvää ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki yrityksen omistajat haluavat ansaita kirjabisneksellä elantonsa, mutta perspektiivi taloudellisen hyödyn tavoitteluun on kovin erilainen kuin valtaosalla liikeyrityksistä. Yritys kierrättää tehokkaasti myynnistä ja lainauksesta poistettuja kirjoja, jotta kirjat saisivat jatkaa elämäänsä uusissa käsissä eivätkä päätyisi vain kaatopaikoille muun jätteen joukkoon. Toisen romu on usein toisen aarre. Better World Books myös lahjoittaa jokaista myytyä kirjaa vastaan kirjan jollekin tarvitsevalle, yleensä jollekin kolmannen maan koululle tai kirjastolle. Tämän lisäksi Better World Books on mukana useassa kansainvälisessä kirjallisuushankkeessa, joiden tavoitteena on poistaa köyhyyttä panostamalla koulutukseen ja edistää lukutaitoa köyhissä maissa. Ilmastopäästönsä yritys kompensoi tukemalla erilaisia ilmastohankkeita, esimerkiksi sijoittamalla Yhdysvalloissa tuulivoimalahankkeeseen. Vaikka omaatuntoa siis soimaisi kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ja ympäristöhaitat, kokonaisuus on kuitenkin Better World Booksissa enemmän kuin osiensa summa. Tällaista eettistä bisnestä toivoisi maailmassa harrastetettavan nykyistä enemmänkin. Eurooppalaista kirjallisuuden ystävää ilahduttaa, että Better World Books toimii nykyisin myös Isosta-Britanniasta käsin, eikä kirjoja tarvitse enää tilata Atlantin toiselta puolen.

Olen itse ostanut BWB:sta sekä uusia että hyväkuntoisia, käytöstä poistettuja kirjoja. Minua ei henkilökohtaisesti häiritse, jos kannesta pystyy päättelemään kyseessä olevan entinen kirjaston kirja, jos kirja on muuten hyvässä kunnossa. Kirjathan kai ovat kuitenkin ensisijaisesti käyttöesineitä. Ihan kaikkea ei tietenkään kannata maailman toiselta laidalta ostaa, jos saman tuotteen onnistuu löytämään lähempääkin ja suomenkielistä kirjallisuutta lienee turha lähteä BWB:sta edes etsimään. Itse olen päätynyt Better World Booksiin silloin kun olen etsinyt jotain tiettyä kirjaa, jota on Suomesta vaikea (usein mahdotonta) löytää ja lisännyt sitten samaan tilaukseen myös muita, vähemmän harvinaisia kirjoja. Viimeisin hankintani BWB:sta oli tämä Ayurveda-kirja, jota yritin ensin etsiä tuloksetta Suomalaisesta kirjakaupasta. Ayurvedaa käsittelevää kirjallisuutta löytyy kotimaastamme ylipäätään harmillisen vähän. Tämän kirjan hinta oli postikuluineen noin neljä euroa, toimitusaika alle viikon eikä ulkoisesti juuri mistään voi päätellä, että kyseessä on kirjaston poistotuote. Me happy!

Näyttää siltä, että säilyn myös jatkossa Better World Booksin asiakkaana. Päätin nimittäin hyödyntää entisen pääaineeni opinto-oikeuden ja aloitan ensi syksynä tekemään toista tutkintoa. Se, mitä ja millä aikataululla aion opiskella onkin sitten ihan eri juttu, tarkoitus ei ole ainakaan toistaiseksi luopua päivätyöstä :)

(alle) Viiden euron pusero

Katseeni kiinnittyi tänään postin mukana tulleeseen H&M:n mainokseen. Mainos on ihan tavallinen H&M:n mainos, jossa ei ole sinällään mitään ihmeellistä – paitsi tuotteen hinta. Keskustelin tällä viikolla lounaalla muutaman kollegan kanssa halpavaateketjuista ja vaatteiden kertakäyttökulttuurista. Meininki on vielä toistaiseksi ollut Suomessa melko vaatimatonta, mutta globaalit halpavaateketjut valtaavat yksi toisensa jälkeen tavarataloja, jopa täällä susirajalla (niin uskomatonta kuin se onkin, meille tulee  pian BikBok ja Carlings). Briteissä, halpavaateketjujen luvatussa maassa, on ollut jo kauan tapana ostaa vaatekappale tai kenkäpari vain yhtä iltaa varten. Mitä väliä kestääkö Primarkista kahvitunnilla poimittu bilemekko yhtä iltaa pitempään, jos se maksaa alle viisi puntaa? Eihän vitosella saa nykyisin edes juustopakettia! Viime aikoina palkkaa, työnantajamaksuja ja pimeää työvoimaa koskevien keskusteluiden valossa ei luulisi olevan mitenkään mahdollista, että lopputuote voi maksaa niin vähän. 

En ole koskaan ollut vaatteiden oston suhteen mikään superhippijeesus ja ostan yleensä mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan, mutta kollegoiden kanssa käyty lounastuntikeskustelu herätti sisäisen yhteiskuntamaantieteilijäni (kyllä, olen koulutukseltani yhteiskuntamaantieteilijä) pohtimaan vaatebisneksen eettisyyttä – ja omaa rooliani vaatteiden kuluttajana. Ei sillä, etten olisi miettinyt sitä aiemminkin. Mutta, jos nyt ihan oikeasti pysähdytään hetkeksi miettimään tämänkin (alle) viiden euron puseron tarinaa ja elinkaarta, niin on aika selvää, että halpa hinta on seurausta siitä, että jotakin osapuolta on jossakin vaiheessa prosessia viilattu linssiin (työkaveria lainatakseni).

Pusero on valmistettu 100% polyesteristä, siinä on napit ja saumat. Joku jossakin on valmistanut puseron materiaalit: kankaan, napit ja langan. Joku jossakin muualla (veikkaan Bangladeshia tai jotakin entistä Itäblokin maata) on ommellut puseron tai rakennuttanut tehtaan kalliine laitteineen ja liukuhihnoineen, jossa pusero on kursittu koneellisesti kasaan minimipalkalla työskentelevien ihmisparkojen avustuksella. Tämän jälkeen pusero on matkannut miljoonan muun samanlaisen puseron kanssa pakattavaksi ja rahdattavaksi paikkaan A, josta se toimitetaan paikkaan B ja josta se lopulta päättyy joko paikkaan C tai jos hyvin käy, kuluttajalle.  Tätä ennen on tietysti myös järjestetty kuvaukset ja painettu lukematon määrä mainoksia, joita on postitettu lukematon määrä ympäri maailmaa ihmisten postilaatikoitten ja sivupöytien täytteeksi. Lissu saa mainoksen käsiinsä ja ostaa puseron, vaikka ei oikein pidäkään siitä, mutta koska se on niin halpa. Lissu käyttää puseroa kerran tai pari, pesee sen ja huomaa, että sauma on ratkennut. Sen jälkeen pusero päätyy Lissun jättimäisen vaatekomeron syövereihin, jossa se pyörii tarpeettomana ja unohdettuna määrittelemättömän pitkän ajan. Joku kaunis päivä Lissu kuitenkin hermostuu ylitsevuotavaan vaatekomeroonsa ja heittää lopulta puseron roskikseen, koska reiän takia sitä ei voi viedä kirppikselle eikä Lissua nyt yhtään nappaa alkaa sitä saumaa korjaamaankaan (vaikka sauma olisikin vain muutamalla pistolla korjattavissa). Lopulta pusero siis päätyy kaatopaikalle kaikkien muiden (alle) viiden euron puseroiden seuraksi ympäristöä saastuttamaan, koska ei ole vielä keksitty helppoa tapaa kierrättää rikkinäisiä vaatteita.

H&M on päättänyt onneksi skarpata ja kohentaa yhteiskuntavastuuimagoaan  aloittamalla tänä keväänä vaatekeräyksen joissakin myymälöissään, jotta nämä (alle) viiden euron puserot eivät enää tukkisi kaatopaikkoja. Toistaiseksi ketju taitaa ottaa kierrätykseen meneviä vaatteita vastaan vain muutamassa Helsingin myymälässä. Kaunis ajatus, mutta jotenkin tuntuisi fiksummalta ostaa vähemmän ja parempaa, kuin paljon ja huonoa.

(Note to self: älä osta paitaa, joka maksaa alle vitosen. Älä ehkä silloinkaan, jos se maksaa alle kympin).

Kevätsiivouksen aika!

Elimistön siivous kannattaa tehdä aina silloin tällöin. Detox-kuuri on paikallaan varsinkin silloin, jos elämäntavat ovat rempallaan ja on vaikeuksia päästä muilla keinoin takaisin ”ruotuun”. Huonot tavat jää puhdistuskuurin jälkeen pois ihan itsestään, kun ruoansulatus saa lepoa ja elimistö pääsee takaisin tasapainoon. 

Omalla kohdallani ei ole tällä kertaa kyse siitä, että olisin jotenkin erityisesti detoxin tarpeessa, mutta kevät on mielestäni mitä otollisin aika pienelle puhdistuskuurille. Pitkän ja pimeän talven jälkeen keho (ja mieli!) kaipaa kunnon energialatausta. Lisäksi olen viettänyt aivan liikaa aikaa tietokoneen ääressä. Niin paljon, että silmiin sattuu ja poloiset kaipaavat lepoa! Kiitos näyttöpäätetyön & liiallisen someilun, silmäni ovat tällä hetkellä niin herkistyneet, etten pysty lukemaan kunnolla edes kirjaa. Siksi ajattelin ryhtyä lauantaina kevyelle kolmen päivän detoxille, joka tarkoittaa tällä kertaa etenkin paastoa sähköisistä viestimistä, mutta samalla aion antaa myös keholleni  ja ruoansulatukselleni sen ansaitseman levon ja elää pääsiäisen yli raakaravintopainotteisesti. Kovin tiukalle kuurille en voi kuitenkaan ryhtyä, koska osallistun reilun kuukauden päästä puolimaratonille, joten lenkille on päästävä ja sitä varten on pakko myös tankata. Kahvi, sokeri, alkoholi ja muu huttu olkoon kuitenkin kiellettyjen aineiden listalla.

Jos sinäkin olet polttanut kynttilääsi niin sanotusti molemmista päistä, niin suosittelen lämpimästi puhdistuskuuria. Tarvitset vain 72 tuntia aikaa, hälinästä ja ulkoisista ärsykkeistä vapaan vyöhykkeen sekä kaapit täyteen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kahvinjuonti kannattaa tosin lopettaa jo muutamaa päivää aikaisemmin, jos ei halua kärsiä perinteisestä paastopäänsärystä.

Charmaine Yabsleyn kirja Puhdistu, Virkisty ja Voi hyvin on loistava hankinta detox-aloittelijalle. Kirjassa on viisi erilaista detox-ohjetta erilaisiin tilanteisiin ja se pitää sisällään esimerkiksi oman puhdistuskuurin tupakanpolton lopettamisen kanssa kamppailevalle. Yabsleyn kirjassa on myös muita hyviä vinkkejä mielen ja kehon hemmotteluun detoxin aikana. Itse meinasin paaston aikana siivota vihdoin ja viimein vaatekaappini ja roudata kaiken turhan Fidalle. Vanhasta ja tarpeettomasta luopuminen keventää nimittäin ihmeellisesti myös mieltä.

Ennen ulkomaailmasta vetäytymistä aion kuitenkin nauttia ihanien ystävien ja muutaman muun söpöläisen mahtavasta seurasta. Eipä vois joogatyttö parempaa aloitusta minilomalleen toivoa! 

Palataan siis blogin puolella asiaan kun minä ja silmäni voivat paremmin, muistakaa tekin levätä & rentoutua, nyt siihen on aikaa!  

Von Hertzen Brothers Kerubissa 29.3.

Messukuulumisia

Lupasin kertoilla tänne kokemukseni Voi Pyhä Jyssäys - tapahtumasta, joten tässä tätä tarinaa nyt sitten tulee. Ensinnäkin on sanottava, että tapahtuma oli varsin monipuolinen, näytteilleasettajia ja luennoitsijoita oli joka lähtöön, mutta minulle ei tuolla näytteilleasettajien puolella ollut valitettavasti oikein mitään kiinnostavaa (paitsi Sunspeltin edustaja, jonka pöydältä löysin suomalaista luomukvinoaa). Pettymyksekseni jooga loisti poissaolollaan. Toivoin nimittäin löytäväni tapahtumasta jotakin ostettavaa, koska kivikautisessa kaupungissani ei ole toistaiseksi ainoatakaan joogasalia/myymälää. Viittasin myös aiemmin näihin yksisarvisten selässä ratsastelijoihin ja aivan kuten pelkäsinkin, joukkoon mahtui myös muutama sen sortin edustaja. Jotenkin tämä henkinen kasvu ja hyvinvointi on sellainen teema, jonka ympärille voi kyllä rakentaa mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Tavallaan tietysti ymmärrän tämänkin puolen ja onhan meillä jokaisella (onneksi) oikeus valita itse mihin uskoo. Jos joku saa lohtua siitä, että uskoo yksisarvisten auttavan meitä, niin eihän se tietysti keneltäkään pois ole. Välillä vaan tuntuu, että juuri näiden superhörhöilijöiden (ja hyväuskoisten kustannuksella rahastajien) takia myös kaikki vähemmän hörhöt leimautuu ihan samaan kastiin, vaikka joukkoon todellakin mahtuu jos jonkinlaista viheltäjää.  Silti on kuitenkin hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään, jotta ihmiset pääsee helposti tutustumaan esimerkiksi erilaisiin luontaishoitomenetelmiin.

Navajo-terapiaa: http://www.awonawilona.fi

Epäilyksistä huolimatta yritin lähteä liikkeelle mahdollisimman avoimin mielin ja tutustuin muun muassa Deekshaan sekä OM-healingiin, jotka olivat molemmat minulle ihan uusia juttuja. Koin molemmat ihan oikeasti energisoivina ja jotenkin samanaikaisesti kummallisesti rauhoittavina. Deeksha eli ykseyden siunaus on toisen ihmisen antamaa universaalin energian välittämistä, jota voidaan välittää myös kaukaisten välimatkojen päähän. Istuuduin hoitopenkkiin mieli täynnä epäilystä, mutta kun välittäjä laski kätensä pääni päälle niin tunsin oikeasti energian virtaavan päälakeeni lämpiminä ”aaltoina” ja jälkeenpäin oloni oli hyvä ja rauhallinen. Kiinnostukseni heräsi siinä määrin, että tutkailin jälkikäteen netistä, mistä tässä siunaamisessa on kyse. Aika nopeasti kävi ilmi, että deeksha on pohjimmiltaan sitä samaa, mitä esimerkiksi äiti Amma välittää seuraajilleen, kun he käyvät häntä halaamassa. Kyse on siis ilmeisen voimallisesta ilmiöstä ja kenestä vain voi tulla välittäjä. Jos joku nyt haluaa kokeilla deekshaa kotonaan niin välittäjäni kertoi, että hänet kouluttanut opettaja suorittaa deekshan kotoaan käsin joka torstai klo 21. Vastaanottajan ei tarvitse ilmoittautua välittäjälle mitenkään, riittää että hän on valmis ottamaan vastaan siunauksen ja rauhoittaa kyseisen hetken muulta hälinältä. Joten, jos joku haluaa kokea deekshan omakohtaisesti, niin ei muuta kuin tuntosarvet pystyyn ensi torstaina :) Lisätietoa kaukovälityksestä ja deekshasta löydät täältä.

Ja sitten siihen pääasiaan, jonka takia oikeastaan menin koko tapahtumaan. Ayurveda-workshop oli tosi kiinnostava ja luennoitsija Ossi Viljakainen varsin asiantunteva ja asialleen omistautunut nuori mies, joka on opiskellut ayruvedaa Intiassa ja sittemmin ryhtynyt ayurvedakonsultiksi. Ayurvedinen systeemi on itse asiassa todella looginen ja järkeenkäypä, kun sen lainalaisuuksista pääsee jyvälle. Workshopissa opeteltiin muun muassa sitä, miten ayurvedan avulla voidaan hoitaa päänsärkyä, ruoansulatusvaivoja, hammassärkyä, iho-ongelmia jne. Pääsäännön mukaan lähes kaikki terveysongelmat johtuvat ruoansulatuksesta, joten oikeanlainen ruokavalio on  ayurvedassa kaikkein tärkein terveyttä ylläpitävä tekijä. Ayurvedan lähtökohtana on nimenomaan optimaalisen terveyden ylläpitäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy, länsimaisessa lääketieteessä kun keskitytään enemmänkin jo puhjenneiden sairauksien hoitamiseen – hoidetaan siis oireita, mutta harvemmin ongelmien syytä. Ayurveda-hoidoissa käytetään vain luonnonmukaisia aineksia, jotka eivät sisällä synteettisten lääkeaineiden tavoin toksiineja. Esimerkiksi kurkumalla voidaan ayurvedan mukaan hoitaa melkein mitä tahansa, se on yhtä aikaa niin antibiootti, antihistamiini kuin antiviruskin. Ayurvedan mukaan iholle ei myöskään pitäisi laittaa mitään sellaista, mitä et voi laittaa myös suuhusi. Tämäkin on jotain sellaista, mikä on tiedetty jo esihistoriallisella ajalla, mutta päässyt sittemmin modernisaation tiimellyksessä länkkäriltä unohtumaan.

Mikään ei siis estä kokeilemasta ayurvedisiä hoitokeinoja länsimaalaisen lääketieteen rinnalla, sillä ne eivät (pääsääntöisesti!) aiheuta yhtä aikaa käytettyinä minkäänlaisia haittavaikutuksia. Ayurvedan avulla on kyetty hoitamaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa, diabetesta, alzheimerin tautia ja monia muita sellaisia sairauksia, jotka länsimaalainen lääketiede luokittelee parantumattomiksi. Vaikka en nyt yhden workshop-viikonlopun ja muutaman kirjan luettuani aiokaan heittäytyä vielä täysin intialaisen lääketieteen varaan, niin jotkut jutut menee varmasti kokeiluun. Aion esimerkiksi vihdoin ja viimein valmistaa gheetä eli kirkastettua voita, jonka terveysvaikutuksista tulin viimeistään nyt vakuuttuneeksi. Saatanpa tehdä aiheesta ihan oman postauksenkin, kunhan saan aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Luennot myös vahvistivat joitakin aiempia käsityksiäni synteettisten lisäaineiden haitallisuudesta, joista esimerkiksi Kemikaalicoktail-blogin Noora on varoitellut jo pitkään ja joiden haitallisuudesta minulla on myös ihan omakohtaisia kokemuksia. Esimerkiksi natriumglutamaatti (aromivahvenne,) on myös ayurveda-konsultin mukaan yleisin ja suurin syy migreeniin sen lisäksi, että se aiheuttaa myös muita terveysongelmia. Jätä siis kauppaan kaikki tuotteet, joiden kyljessä komeilee e621, erityisesti silloin, jos kärsit migreenistä! Natriumglutamaattia on lähes kaikissa valmisruoissa, aromisuolassa, mausteseoksissa, marinadeissa, salaatinkastikkeissa ja niin edelleen, joten tarkkana saa olla. Syynäämisongelma tosin poistuu, kun lakkaa yksinkertaisesti ostamasta valmissitätätäjatuota. Itse olen katsonut tämän tien kaikkein helpoimmaksi ja ostan nykyisin todella harvoin mitään valmistuotteita.

Jos ayurvedahoidot alkoi kiinnostamaan, niin  Ossi Viljakaiselle on mahdollisuus varata aika henkilökohtaiseen konsultaatioon, yhteystiedot löydät täältä. Monesti hänen luokseen tullaan kuulema silloin, kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu, mutta apu on sitten kuitenkin saattanut löytyä viime kädessä ayurvedasta.

Marjavoimaa Pohjois-Karjalasta!

Viime aikoina tiedotusvälineissä on ollut paljon juttua ulkomaisten pakastemarjojen turvallisuudesta. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan eri puolilla maata esiintyneiden norovirusten aiheuttajaksi epäillään ulkomaisia pakastevadelmia. Lisäksi A-hepatiitin on epäilty tarttuneen pakastemarjojen välityksellä talvella 2013. Tästä syystä Evira suosittaa, että ulkomaista alkuperää olevat pakastemarjat tulee kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa tai keittää 2 minuutin ajan. Valitettavasti kuumentamisen aikana menetetään myös suuri osa marjojen vitamiineista ja hivenaineista.

Kun ulkomaisia pakastemarjoja ei enää uskalla kuumentamatta syödä ja pakastinkin on koluttu viime kesän sadosta tyhjilleen, niin marjaisat vaihtoehdot smoothien joukkoon ovat olleet viime aikoina hakusessa. Kuinka ollakkaan, toinen puoliskoni sattui kuitenkin tuomaan eräästä promotilaisuudesta mukanaan seuraavat uutuudet: Berryfect-marjajauheet. Yllättävää sinänsä, koska yleensä saan tuomisina säkillisen karkkia :)

 


Nyt joku kuitenkin miettii, että mitäs uutta marjajauheissa muka on. No, minäpä kerron. 

Berryfect premium-marjajauheet eroaa muista markkinoilla olevista tuotteista siten, että ne on valmistettu kokonaisista marjoista. Tavallisesti marjajauheet valmistetaan marjoista, joista on ensin puristettu mehut pois. Berryfectin jauheet pitävät sisällään kaikki marjojen ravintorikkaat osat: marjalihan, kuoret, siemenet sekä mehun. Ravintoaineiden säilyttämiseksi kuivaus on tehty alle 40 asteessa. Siis kyseessä on kaikin puolin loistava tuote raakaravinto-intoilijoille ja muille terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtiville. Makuja on tarjolla viittä erilaista: mustaherukka, puolukka, mustikka, tyrni ja karpalo. 1 tl Berryfect-jauhetta vastaa 1 dl tuoreita marjoja, joten kama on todella tuhtia (ja riittoisaa)! Joensuulaisena tunnen suurta kotiseutuylpeyttä voidessani kertoa, että Berryfect-jauheiden takaa löytyvä yritys Nordic Vitality Oy sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Polvijärvellä. Sen lisäksi, että tavara on puhdasta ja lisäaineetonta, se on myös lähellä tuotettua. Kyseessä on siis ihan uusi tuotesarja, mutta Berryfect-marjajauheita pitäisi olla jo saatavilla hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista kautta maan. Ainakin minä tiedän, mitä seuraavaksi omaan aamusmoothieni laitan!

Viikonloppuna onkin sitten edessä Voi Pyhä Jyssäys-tapahtuma, josta vinkkasin viime viikolla. Luvassa on ainakin ayruveda-workshoppia, superfood-luentoa ja OM-Healingia. Näistä kertoilen sitten lisää ensi viikolla. Rentoisaa perjantaita!

Täydellisen aamupalan metsästys

Tunnustan. Jätän usein aamupalan väliin. Käyn aamuisin puoliteholla ja olen useimmiten liian tokkurassa ja liian laiska valmistaakseni kunnon aamupalaa. Välillä ryhdistäydyn muutamaksi viikoksi, kunnes taas palaan salakavalasti kofeiinivoittoisen "aamupalani" pariin. Olen nyt ihan oikeasti päättänyt muuttua tämän aamupala-asian suhteen, sillä aamiainen on (yhä edelleen) se päivän tärkein ateria, jos tutkimuksiin on uskominen. Koska olen nyt erityisen innoissani raakaravinnosta, olen googletellut erilaisia raakapuuroreseptejä tavoitteenani löytää yksilö, joka olisi hyvänmakuinen, mutta kuitenkin helppo valmistaa. Olen tehnyt havainnon, että jostakin kumman syystä kypsä, kuumennettu aamupuuro ei pidä nälkää yhtä hyvin kuin tuorepuurot. Jos olen aamulla syönyt lämpimän kaurapuuron, on minulla yleensä lounasaikaan mennessä kovempi nälkä kuin niinä aamuina, jolloin olen jättänyt aamupalan kokonaan syömättä. Olen kuullut muillakin olleen samanlaisia kokemuksia aamupuuron syömisestä..ihme juttu tämäkin. Valitettavasti kuitenkin ensimmäinen assosiaationi raakapuurosta on kylmä, limainen ja harmaa mössö. Ei kiitos. Onneksi internetin ihmemaa on ihania raakapuuro-ohjeita pullollaan, joita olen nyt päättänyt systemaattisesti kokeilla ja jaan onnistumiset muiden iloksi tännekin.

Ensimmäisenä kokeilulistalleni valikoitui Yrttipurkki-blogista löytymäni samettinen raakapuuro mansikkakastikkeella. Ohje vaikuttaa superhyvältä, mutta itselleni liian monivaiheiselta arkiaamuisin tehtäväksi. Niinpä tein tästä raakapuurosta tänä aamuna (valmistelut aloitin eilen illalla) oman versioni, josta tuli varsin lupaava aamupalakandidaatti myös tuleviin aamuihini. Koska oma versioni muistuttaa enää vain etäisesti esikuvaansa, tässä ohje minun tekeleeseeni. Aion kyllä ehdottomasti kokeilla myös alkuperäistä ohjetta, mutta se on sitten viikonloppuhommia :)

Blendattu raakapuuro tattarista, kaurasta ja siemenistä

- satsista riittää nälkäiselle yhdeksi aamuksi, vähemmän nälkäiselle kahdeksi

2 rkl rikottuja tattarisuurimoita

2 rkl kaurahiutaleita

1 rkl auringonkukansiemeniä

1 rkl chian siemeniä

kourallinen suolattomia, kuorittuja pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa

n. 2 - 2 1/2 dl vettä

3 taatelia

vettä

marjoja tai hedelmiä

Huuhdo tattarisuurimot siivilässä huolellisesti kylmässä ja lämpimässä vedessä vuorotellen. Laita tattarisuurimot, kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät keskikokoiseen kulhoon ja lisää vesi. Pilko toiseen kulhoon kolme taatelia (itse käytin tuoreita taateleita, mutta kuivatutkin on ok) ja lisää vettä kunnes taatelit peittyy. Jätä ainekset likoamaan kulhoihin hyvin peiteltyinä yöksi jääkaappiin. Kun aamu koittaa, lataa hiutale-siemen-pähkinäsekoitus sekä taatelit vesineen blenderiin ja lisää joukkoon pieni ripaus suolaa. Blendaa tasaiseksi. Laita haluamasi määrä puuroa lautaselle ja lisää joukkoon marjoja tai hedelmiä ja nauti! Lisäsin omaan annokseeni tänään luumuja, koska ne on tähän aikaan vuodesta ihan superhyviä.

Jos teillä on tiedossa jokin lyömätön aamupalaresepti niin saa vinkata ja linkata! Reseptin ei tarvitse olla rawfoodia, kunhan siinä on muuten ravintoarvot kohdallaan.

Simppeli sunnuntaisuklaa

Minulla on aina kaapissa tarvikkeet raakasuklaan valmistamiseen, sillä kun suklaanhimo yllättää, niin se ei häviä millään muulla kuin raakasuklaalla. Kun raakasuklaan makuun on kerran päässyt, siihen kehittyy jonkinasteinen addiktio. Sinällään se ei ole mikään ihme, sillä raakakaakao pitää sisällään lukuisia mielihyvää kohottavia välittäjä-aineita tai niiden rakennusaineita kuten serotoniinia, tryptofaania, anandamidia ja fenyylietyyliamiinia. Raakasuklaa on kuitenkin suhteellisen hyvälaatuinen huume. Sen lisäksi, että raakakaakaosta tulee ihmeellisen hyvä mieli, se on ihan oikeasti hämmästyttävän terveellistä: raakakaakao sisältää yli 1200 aktiivista ainesosaa ja huikeat 10% kaakaon painosta on antioksidantteja, mikä on n. 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi mustikassa. Raakakaakao sisältää kaikista maailman ruoka-aineista suurimpia pitoisuuksia magnesiumia ja kromia sekä korkeita pitoisuuksia esimerkiksi sinkkiä, rautaa, kuparia, rikkiä ja C-vitamiinia (lisää tietoa raakasuklaan terveysvaikutuksista löydät täältä). Muistan lukeneeni joskus jostakin, että viidestä palasesta perusfazeria kaksi palaa on rasvaa, kaksi sokeria ja kolmas kaakaota. Ei liene tarpeen perusteella enempää, miksi raakasuklaa on parempi, vaikkakin hieman työläämpi vaihtoehto perussuklaalle. Joku kysyi minulta joskus maistuuko raakasuklaa suklaalle. Vastaus riippuu siitä, mitä suklaalla tarkoitetaan. Jos on tottunut syömään pitkälle prosessoitua, lisäaineilla ja sokerilla kyllästettyä suklaata, vastaus on ei. Jos taas on tottunut syömään tummaa suklaata, jonka kaakaopitoisuus on vähintään 70%, vastaus on kyllä, ainakin sinnepäin. Raakasuklaan makuun totuttelu siis vie oman aikansa, mutta lupaan, että muutamien kokeilukertojen jälkeen et enää muuta suklaata halua!

Suomen virallinen raakasuklaaguru on itseoikeutetusti Jaakko Halmetoja, joka tietää raakasuklaasta ja sen valmistamisesta luultavasti kaiken. Itsekin aloitin omat raakasuklaakokeiluni  aikoinaan Jaakon ohjeilla, mutta olen sittemmin yksinkertaistanut omia reseptejäni, koska haluan, että suklaan valmistaminen on mahdollisimman nopeaa ja helppoa. Raakasuklaan valmistamisessa on olemassa muutama seikka, jotka takaavat onnistuneen lopputuloksen. Tärkeintä on tehdä asiat oikeassa järjestyksessä ja jokainen vaihe huolellisesti loppuun saakka. Tässä oma perusreseptini, jota voi muokata mieleisekseen lisäämällä joukkoon esimerkiksi pähkinöitä, goji-marjoja tai manteleita.

Simppeli sunnuntaisuklaa

1 ½ dl – 2 dl kaakaovoita

1 rkl neitsytpuristettua kookosöljyä

2 rkl (raaka)kaakaomassaa

1 iso rkl hunajaa

2 rkl carob-jauhetta

2 rkl (raaka)kaakaojauhetta

1 rkl macajauhetta

1 rkl acai-marjajauhetta

ripaus hyvälaatuista suolaa (esim. himalajan ruususuolaa)

Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa miedolla lämmöllä metallisessa astiassa. Kaakaovoi sulaa sitä nopeammin, mitä pienemmissä paloissa se on. Sekoita puuhaarukalla tai lusikalla (ei muovikauhalla!).  

 

Kun öljyt ovat sulaneet ja sekoittuneet kunnolla keskenään, lisää hunaja. Kun hunaja on imeytynyt öljyjen sekaan, lisää kaakaomassa ja anna massan sulaa joukkoon samalla sekoittaen. Myös kaakaomassa kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniksi paloiksi ennen lisäämistä. Lisää seuraavaksi kuivat ainekset ja ripaus suolaa. Sekoittele, kunnes sinulla on edessäsi tasainen suklaamassa. 

Seuraava vaihe on kaikkein tärkein, jotta suklaasta tulee loksahtelevaa. Jos tämän vaiheen jättää väliin, suklaan koostumus on massamainen eikä muistuta mielestäni oikeaa suklaata, jonka kuuluu purtaessa loksahtaa paloiksi. Menetelmä on nimeltään temperointi. Ammattilaiset temperoivat suklaan marmorilevyn päällä lastan avulla, mutta temperoinnin voi tehdä kotioloissa helpomminkin, jos hifistely ei innosta. Valuta pesualtaan pohjalle jääkylmää vettä ja nosta kattila suklaamassoineen hetkeksi kylmään vesihauteeseen jäähtymään. Tarkoitus on jäähdyttää massa n. 27 asteiseksi, jonka jälkeen kattila nostetaan takaisin levylle ja lämmitetään uudelleen 32 asteiseksi. Tähän voi käyttää lämpömittaria, mutta itse teen temperoinnin yleensä mutu-tuntumalla. Mitä paremmin temperointi onnistuu, sitä loksahtelevampaa ja kiiltävämpää suklaata saat. Kun suklaa on temperoitu, kaada massa koko ajan sekoittaen muotteihin. IKEAn euron maksavat silikonivuoat ovat varsin oivallisia tähän tarkoitukseen. Nosta muotit jääkaappiin ja anna massan  jähmettyä. 

Suklaa on syöntikelpoista n. puolen tunnin kuluttua. Jos haluat nopeuttaa prosessia, voit nostaa suklaat hetkeksi pakastimeen.

Käsittämättömän perusteellisen kattauksen raakasuklaasta ja sen valmistamisesta löydät mahtavasta Suklaa-alkemistin käsikirjasta, jonka voit ladata ihan ilmaiseksi. Käsikirja on suuren innoittajani Jaakko Halmetojan käsialaa.