Uutuudet testissä: Patyka

Olin niiden kahdenkymmenen ensimmäisen onnekkaan joukossa, jotka saivat Jolien ja Project Maman yhteistyön kautta testattavakseen ranskalaisen luonnonkosmetiikkasarja Patykan tuotteita. Tämän lisäksi olin myös niiden 500 onnekkaan joukossa, jotka pääsivät Kemikaalicocktailin kautta testaamaan islantilaista, mm. Björkin suosimaa ja luonnonkosmetiikassa käänteentekevää Bioeffect-seerumia. Molemmista tuotesarjoista on käynyt viime aikoina kova kuhina blogimaailmassa, enkä aio tässä paneutua sen enempää itse tuotesarjoihin, joista voi lukea lisää esimerkiksi täältä ja täältä. Sen sijaan ajattelin kuitenkin jakaa käyttökokemukseni molemmista tuoteperheistä, jos joku toinenkin pihtari arpoo tuotteiden toimivuutta suhteutettuna niiden (jokseenkin arvokkaaseen) hintaan. Ensimmäisenä siis esittelyssä Patyka.

Sormeni suorastaan syyhysivät, kun sain avattavakseni tämän kauniisti paketoidun Jolien lähetyksen. Mielestäni on aika uniikkia ja ilahduttavaa potentiaalisista asiakkaista huolehtimista, että ilmaiset testerit on pakattu näin kauniisti. Arvostan. 

Jos joku ei vielä tiedä, mikä on Jolie, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän raikkaaseen ja monipuoliseen ihanuuteen. Jolie on siis luonnonkosmetiikkaan erikoistunut verkkokauppa, mutta myös paljon muuta. Se on perustajiensa näköinen ja innovatiivinen hyvinvointiin, kauneuteen ja terveyteen keskittyvä kokonaisuus, johon kuuluu verkkokaupan lisäksi monipuolinen verkkomedia blogeineen sekä kivijalkamyymälä Helsingissä. En ole vielä päässyt asioimaan paikan päällä Jolien myymälässä, mutta seuraavalla pääkaupunkiseudulle suuntautuvalla reissulla olisi ehdottomasti tarkoitus korjata tämä puute - niin houkuttelevalta Jolien putiikki hattaransävyisine purkkihyllyineen kuvissa näyttää!

Mutta takaisin asiaan eli pakkauksen sisältöön. Paykan testipatteristoon kuuluivat seuraavat tuotteet: Korjaava yöseerumi, silmänympärysvoide, Intensiivinen kosteusnaamio, Kirkastava kuorintanaamio, Patyka Absolis Hoitava öljyseerumi sekä Korjaava päivävoide kuivalle iholle. Saharan autiomaalle tyypilliseen kuivuuteen taipuvainen vata-ihoni suorastaan imaisi Patykan voiteet ja seerumit sisäänsä, jättäen ihon superpehmeäksi ja kosteutetuksi. Myös kasvojen ulkonäkö parani ja ihon väri kirkastui silminnähden. Erityismaininnan minulta saavat Kirkastava kuorintanaamio sekä Korjaava yöseerumi, joiden vaikutukset näkyi ja tuntui iholla välittömästi. Näillä tuotteilla voi heittää takuuvarmasti hyvästi kuivalle ja elottomalle talvi-iholle! Kaikki testipaketin tuotteet olivat koostumukseltaan miellyttäviä, helposti imeytyviä ja herkullisen tuoksuisia.

Patyka-tuoteperheen hypetys ei siis ole aivan tuulesta temmattua - sen lisäksi että kyseessä on aidosti korkealuokkainen, luomulaatuinen ja reilun kaupan periaatteita noudattava tuotesarja, tuotteet todella toimivat! Myös pakkausten visuaaliseen ilmeeseen on panostettu ja tuotteiden hienostunut ja jotenkin pariisilainen ulkonäkö vetoaa ainakin meikäläiseen. Näiden Patykan pakkausten kanssa on vähän sama juttu kuin italialaisissa Davinesin hiustenhoitosarajan tuotteissa: pakkaukset ovat tosi pelkistettyjä ja juuri sen vuoksi niin kovin viehättäviä (sen lisäksi, että itse tuotteet ovat korkealuokkaisia ja ympäristöystävällisiä). Pakkausten kaunis ulkonäkö on mielestäni tärkeä osa kauneudenhoitoa ja kaunis kylpyhuoneen kaapin sisältö sitä kuuluisaa arjen luksusta, joka voi muuttaa tavanomaisen iltarutiinin kaikkia aisteja helliväksi spa-elämykseksi.

http://www.davines.com/

Patyka-perhe on luksusta alusta loppuun, jonka vuoksi koko tuotesarjan käyttöönotto kertarysäyksellä tarkoittaisi henkilökohtaista konkurssia. Koska en ole Lady Gaga, ajattelin nyt alkuun ottaa sarjasta käyttöön toisen noista kahdesta erittäin toimivaksi havaitsemastani tehotuotteesta ja voittajaksi valikoitui kuorintanaamio. Patykan putsareitakin on kehuttu lukuisissa eri yhteyksissä, mutta aion kuitenkin toistaiseksi jatkaa kasvojeni puhdistamista hyväksi havaituilla ja edullisemmilla vaihtoehdoilla, sillä puhdistusgeelien – ja emulsioiden menekki on jostakin syystä kohdallani aivan käsittämätöntä. Tykkään nimittäin läträtä puhdistustuotteiden kanssa siihen malliin, ettei 30 euron arvoinen puhdistusemulsio tule minun tapauksessani kysymykseen. Sen sijaan panostan mielelläni tehokkaisiin erityishoitotuotteisiin, joiden kulutus on kohdallani maltillisempaa. Tykkäsin kovasti myös Patykan silmänympärysvoiteesta ja sekin saattaa tulla harkintaan, kunhan olen käyttänyt edelliset putelit loppuun.

Asiahan on nyt kuitenkin niin, että se mikä sopii toiselle, ei välttämättä käy kaikille, olkoon tuote miten orgaanista kultahippupölyä tahansa. Minulle itselleni ei esimerkiksi sovi monet ruusua sisältävät luonnonkosmetiikkatuotteet ollenkaan, joten olen tullut kosmetiikkahankintojen suhteen melko varovaiseksi. Pääsääntöisesti suosin tuotteita, joiden INCI-lista on mahdollisimman lyhyt ja vartalovoiteet olen korvannut esimerkiksi kaakaovoilla (tähän liittyen tulossa lähiaikoina DYI-kokeiluja Kiitos Hyvää-blogin inspiroimana!). Uusia luonnonkosmetiikkasarjoja tulee markkinoille tällä hetkellä tiuhaan tahtiin ja tuotteiden vertaaminen toisiinsa ja todellisten aarteiden löytäminen kaiken markkinointijargonian keskeltä haastavaa. Arvostan siis suuresti mahdollisuutta saada tuotteet kokeiluun ennen ostopäätöstä, joten isot kiitokset Jolielle mahdollisuudesta päästä testaamaan näitä ihanuuksia ihan kotioloissa!

Juoksujuttuja ja paremman maailman kirjoja

Blogini on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, koska kaikki vapaa-aikani on kulunut juoksuharjoittelun ja siihen liittyvän muun kuntoilun parissa. Puolimaratoniin on enää kolme viikkoa aikaa, joten illat menee taistelussa aikaa vastaan eli treenatessa tai joogatessa. Yritän ottaa kuitenkin iisisti ja luottaa siihen, että pystyn siihen. Eihän 21,0975 kilometriä ole loppujen lopuksi paljon...No eipä, kääk! Pientä paniikkia on siis ilmoilla, mutta olen päättänyt selvitä urakasta, vaikka tulisin viimeisenä maalin:) En diggaa sykemittareista tai ylipäätään urheilusuoritusten minkäänlaisesta arvioimisesta tai mittaamisesta, mutta mielenkiinnosta olen opetellut käyttämään iPhoneen lataamaani ilmaista Sports Tracker - sovellusta. Lukemat ovat olleet rohkaisevia: ei tässä ihan rapakunnossa onneksi olla. Yllätyksekseni myös viiden kilometrin mittaiseksi itsearvioimani peruslenkkini pituus onkin todellisuudessa yli 7 km! 

Juoksuvimmasta huolimatta en ole kuitenkaan unohtanut blogia ja mieleeni tuli eräs aihe, josta haluaisin nyt vinkata teitä hyvät lukijat. 

Opiskeluaikoinani ja erityisesti graduntekovaiheessa jouduin etsimään alani kirjallisuutta kissojen ja koirien kera ympäri kyliä. Yhteiskuntamaantiede ei ole Suomessa mitenkään kovin yleinen aihepiiri ja jouduin lainaamaan suurimman osan lähdeteoksista professorini mittavasta yksityiskokoelmasta tai metsästämään teoksia ulkomailta. Etsiessäni alan lähdekirjallisuutta törmäsin sattumalta netissä surffatessani Better World Books – nimiseen yritykseen, joka myy sekä käytettyjä että uusia kirjoja laidasta laitaan. Suuri osa Better World Booksin kirjoista on peräisin kirjastoista eri puolilta USA:ta tai Iso-Britanniaa. Joukossa on  myös yliopistojen kirjastoista poistettuja teoksia. Tästä johtuen valikoima on ihan käsittämättömän laaja. Olen löytänyt Better World Booksista kaikki ne teokset, joita en ole onnistunut saamaan käsiini mistään muualta - kaikkea akateemisesta kirjallisuudesta keittokirjoihin, matka-oppaisiin ja joogakirjallisuuteen saakka. Olen täydentänyt BWB:n avulla pilkkahinnalla Lonely Planet-kokoelmaani ja hankkinut muutamalla eurolla kaunokirjallisuutta Charlaine Harrisista Bukowskiin. Ja kun sanon pilkkahinnalla, niin todella tarkoitan sitä.

Sen lisäksi, että Better World Books ei ole koskaan tuottanut minulle pettymystä ja olen aina löytänyt sieltä etsimäni, BWB eroaa Amazonista ja muista vastaavista nettipuljuista erinomaisen yhteiskuntavastuuajatuksensa vuoksi. Toisin kuin suurin osa yrityksistä, Better World Books on syntynyt ajatuksesta tehdä hyvää ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki yrityksen omistajat haluavat ansaita kirjabisneksellä elantonsa, mutta perspektiivi taloudellisen hyödyn tavoitteluun on kovin erilainen kuin valtaosalla liikeyrityksistä. Yritys kierrättää tehokkaasti myynnistä ja lainauksesta poistettuja kirjoja, jotta kirjat saisivat jatkaa elämäänsä uusissa käsissä eivätkä päätyisi vain kaatopaikoille muun jätteen joukkoon. Toisen romu on usein toisen aarre. Better World Books myös lahjoittaa jokaista myytyä kirjaa vastaan kirjan jollekin tarvitsevalle, yleensä jollekin kolmannen maan koululle tai kirjastolle. Tämän lisäksi Better World Books on mukana useassa kansainvälisessä kirjallisuushankkeessa, joiden tavoitteena on poistaa köyhyyttä panostamalla koulutukseen ja edistää lukutaitoa köyhissä maissa. Ilmastopäästönsä yritys kompensoi tukemalla erilaisia ilmastohankkeita, esimerkiksi sijoittamalla Yhdysvalloissa tuulivoimalahankkeeseen. Vaikka omaatuntoa siis soimaisi kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ja ympäristöhaitat, kokonaisuus on kuitenkin Better World Booksissa enemmän kuin osiensa summa. Tällaista eettistä bisnestä toivoisi maailmassa harrastetettavan nykyistä enemmänkin. Eurooppalaista kirjallisuuden ystävää ilahduttaa, että Better World Books toimii nykyisin myös Isosta-Britanniasta käsin, eikä kirjoja tarvitse enää tilata Atlantin toiselta puolen.

Olen itse ostanut BWB:sta sekä uusia että hyväkuntoisia, käytöstä poistettuja kirjoja. Minua ei henkilökohtaisesti häiritse, jos kannesta pystyy päättelemään kyseessä olevan entinen kirjaston kirja, jos kirja on muuten hyvässä kunnossa. Kirjathan kai ovat kuitenkin ensisijaisesti käyttöesineitä. Ihan kaikkea ei tietenkään kannata maailman toiselta laidalta ostaa, jos saman tuotteen onnistuu löytämään lähempääkin ja suomenkielistä kirjallisuutta lienee turha lähteä BWB:sta edes etsimään. Itse olen päätynyt Better World Booksiin silloin kun olen etsinyt jotain tiettyä kirjaa, jota on Suomesta vaikea (usein mahdotonta) löytää ja lisännyt sitten samaan tilaukseen myös muita, vähemmän harvinaisia kirjoja. Viimeisin hankintani BWB:sta oli tämä Ayurveda-kirja, jota yritin ensin etsiä tuloksetta Suomalaisesta kirjakaupasta. Ayurvedaa käsittelevää kirjallisuutta löytyy kotimaastamme ylipäätään harmillisen vähän. Tämän kirjan hinta oli postikuluineen noin neljä euroa, toimitusaika alle viikon eikä ulkoisesti juuri mistään voi päätellä, että kyseessä on kirjaston poistotuote. Me happy!

Näyttää siltä, että säilyn myös jatkossa Better World Booksin asiakkaana. Päätin nimittäin hyödyntää entisen pääaineeni opinto-oikeuden ja aloitan ensi syksynä tekemään toista tutkintoa. Se, mitä ja millä aikataululla aion opiskella onkin sitten ihan eri juttu, tarkoitus ei ole ainakaan toistaiseksi luopua päivätyöstä :)

(alle) Viiden euron pusero

Katseeni kiinnittyi tänään postin mukana tulleeseen H&M:n mainokseen. Mainos on ihan tavallinen H&M:n mainos, jossa ei ole sinällään mitään ihmeellistä – paitsi tuotteen hinta. Keskustelin tällä viikolla lounaalla muutaman kollegan kanssa halpavaateketjuista ja vaatteiden kertakäyttökulttuurista. Meininki on vielä toistaiseksi ollut Suomessa melko vaatimatonta, mutta globaalit halpavaateketjut valtaavat yksi toisensa jälkeen tavarataloja, jopa täällä susirajalla (niin uskomatonta kuin se onkin, meille tulee  pian BikBok ja Carlings). Briteissä, halpavaateketjujen luvatussa maassa, on ollut jo kauan tapana ostaa vaatekappale tai kenkäpari vain yhtä iltaa varten. Mitä väliä kestääkö Primarkista kahvitunnilla poimittu bilemekko yhtä iltaa pitempään, jos se maksaa alle viisi puntaa? Eihän vitosella saa nykyisin edes juustopakettia! Viime aikoina palkkaa, työnantajamaksuja ja pimeää työvoimaa koskevien keskusteluiden valossa ei luulisi olevan mitenkään mahdollista, että lopputuote voi maksaa niin vähän. 

En ole koskaan ollut vaatteiden oston suhteen mikään superhippijeesus ja ostan yleensä mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan, mutta kollegoiden kanssa käyty lounastuntikeskustelu herätti sisäisen yhteiskuntamaantieteilijäni (kyllä, olen koulutukseltani yhteiskuntamaantieteilijä) pohtimaan vaatebisneksen eettisyyttä – ja omaa rooliani vaatteiden kuluttajana. Ei sillä, etten olisi miettinyt sitä aiemminkin. Mutta, jos nyt ihan oikeasti pysähdytään hetkeksi miettimään tämänkin (alle) viiden euron puseron tarinaa ja elinkaarta, niin on aika selvää, että halpa hinta on seurausta siitä, että jotakin osapuolta on jossakin vaiheessa prosessia viilattu linssiin (työkaveria lainatakseni).

Pusero on valmistettu 100% polyesteristä, siinä on napit ja saumat. Joku jossakin on valmistanut puseron materiaalit: kankaan, napit ja langan. Joku jossakin muualla (veikkaan Bangladeshia tai jotakin entistä Itäblokin maata) on ommellut puseron tai rakennuttanut tehtaan kalliine laitteineen ja liukuhihnoineen, jossa pusero on kursittu koneellisesti kasaan minimipalkalla työskentelevien ihmisparkojen avustuksella. Tämän jälkeen pusero on matkannut miljoonan muun samanlaisen puseron kanssa pakattavaksi ja rahdattavaksi paikkaan A, josta se toimitetaan paikkaan B ja josta se lopulta päättyy joko paikkaan C tai jos hyvin käy, kuluttajalle.  Tätä ennen on tietysti myös järjestetty kuvaukset ja painettu lukematon määrä mainoksia, joita on postitettu lukematon määrä ympäri maailmaa ihmisten postilaatikoitten ja sivupöytien täytteeksi. Lissu saa mainoksen käsiinsä ja ostaa puseron, vaikka ei oikein pidäkään siitä, mutta koska se on niin halpa. Lissu käyttää puseroa kerran tai pari, pesee sen ja huomaa, että sauma on ratkennut. Sen jälkeen pusero päätyy Lissun jättimäisen vaatekomeron syövereihin, jossa se pyörii tarpeettomana ja unohdettuna määrittelemättömän pitkän ajan. Joku kaunis päivä Lissu kuitenkin hermostuu ylitsevuotavaan vaatekomeroonsa ja heittää lopulta puseron roskikseen, koska reiän takia sitä ei voi viedä kirppikselle eikä Lissua nyt yhtään nappaa alkaa sitä saumaa korjaamaankaan (vaikka sauma olisikin vain muutamalla pistolla korjattavissa). Lopulta pusero siis päätyy kaatopaikalle kaikkien muiden (alle) viiden euron puseroiden seuraksi ympäristöä saastuttamaan, koska ei ole vielä keksitty helppoa tapaa kierrättää rikkinäisiä vaatteita.

H&M on päättänyt onneksi skarpata ja kohentaa yhteiskuntavastuuimagoaan  aloittamalla tänä keväänä vaatekeräyksen joissakin myymälöissään, jotta nämä (alle) viiden euron puserot eivät enää tukkisi kaatopaikkoja. Toistaiseksi ketju taitaa ottaa kierrätykseen meneviä vaatteita vastaan vain muutamassa Helsingin myymälässä. Kaunis ajatus, mutta jotenkin tuntuisi fiksummalta ostaa vähemmän ja parempaa, kuin paljon ja huonoa.

(Note to self: älä osta paitaa, joka maksaa alle vitosen. Älä ehkä silloinkaan, jos se maksaa alle kympin).