...Voihan IKEAn lihapullat!

Otanpa minäkin kantaa tähän hevosenlihan ympärillä pyörineeseen keskusteluun, kun joukkohysteria hevosensyönnistä tuntuu vain kasvavan. Toimittaja Hanna Käyhkö kirjoitti Karjalaisen kolumnissaan, että ymmärtäisi kohun paremmin, jos ihmisille olisi syötetty hevosen sijaan romanialaisia katulapsia. En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Miksi on väärin syödä hevosta, kun kuitenkin vedämme napoihimme hyvällä ruokahalulla kaikkia muita kotieläimiä kuten sikaa, lammasta, lehmää ja kanaa? Onko hevonen jotenkin sympaattisempi olento kuin sika? Olettaisin, että lihapullaan päätyvä kaakki on kuitenkin elänyt keskimääräistä paremman elämän moniin muihin teuraseläimiin nähden, joiden ainoa tehtävä tässä maailmassa on syntyä, kasvaa ja tulla syödyksi. 

Se, mitä ihminen syö on jokaisen henkilökohtainen valinta. Tekopyhyys on sitten asia erikseen. Jotenkin tästä hevosenlihan ympärillä vellovasta keskustelusta on noussut vahvasti esille se, että emme enää tiedä, mistä ruoka tulee emmekä voi olla enää varmoja siitä, että ruoka todella on sitä, mitä pakkauksessa luvataan. Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin kasvikset saatiin omasta pellosta ja proteiinit metsästettiin itse. Globalisaatio läpäisee myös elintarviketuotannon. Asiaa ei auta se, että nykyisin kaupasta saa jo valmiiksi paistettua jauhelihaa. Muutaman vuoden päästä emme varmaan enää edes muista, että tuote on peräisin eläimestä.

Olen itse valinnut kasvisruokavalion ensisijaisesti ympäristösyistä: lihantuotanto kuluttaa kasvin viljelyyn nähden moninkertaisesti luonnonvaroja. Lisäksi minun on vaikea ymmärtää sitä, että samalla kun suurin osa maailman ihmisistä näkee nälkää, käytämme viljelyalaa ruokkiaksemme teuraseläimiä, vaikka voisimme ruokkia kasvikunnan tuotteilla vaikka kaikki maailman ihmiset, moneen kertaan. Vasta viime vuosina lihantuotannon eettisyys on tullut osaksi sitä pitkää listaa, johon kasvissyöntini perustan. Yksi joogan periaatteista on ahimsa, väkivallattomuuden periaate. Väkivallattomuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä itseen, että muihin eläviin olentoihin kohdistuvaa väkivaltaa. Joogit uskovat, että väkivaltaisesti kuolleiden teuraseläinten pelko ja muut huonot vibat siirtyvät ravinnon kautta ihmiseen. Kuulostaa hihhulilta, mutta ehkä tässäkin on tärkeintä ajatus siitä, että olet mitä syöt.

Tarkoituksenani ei ole kritisoida tai moralisoida karnivooreja, mutta let’s face it: massalihantuotanto on väkivaltaista. Possuja ei pidetä hellästi kiinni sorkista, kun ne saatellaan viimeiselle matkalleen. Teuraseläinten olosuhteet voivat olla todella järkyttävät. Jokainen varmasti muistaa uutisista Oikeutta Eläimille-järjestön kuvaamat videopätkät suomalaisilta sikatiloilta, joissa riutuneet ja sairaat possuparat söivät nälissään toisiaan. Mitä yritän tällä sanoa on se, että sen sijaan, että vetäisimme pussillisen herneitä nenään siitä, että halvalla ei voi saada hyvää ja saamme hirveät kilarit siitä, että lehmän joukossa oli palanen hevosta, voisimme vaatia tuotantoeläimille parempaa kohtelua ja tuottajilta vastuuta pakkausmerkinnöistä. Kuluttaja äänestää jaloillaan. Valittavana on myös lähellä tuotettua lihaa, jonka alkuperästä voimme olla jotakuinkin varmoja. Jos jätämme massatuotetut lihat kaupan hyllyyn ja vaadimme tuotanto-olosuhteita paremmiksi ja pakkausmerkintöjä totuudenmukaisiksi, ei tuottajalle jää juuri vaihtoehtoja. Tarjolla on onneksi Lidlin valmislasagnea ja IKEAn lihapullia parempiakin vaihtoehtoja. Mitäs jos valmistaisit ruokasi seuraavalla kerralla itse?

Jos aihepiiri kiinnostaa, niin suosittelen erittäin lämpimästi Katja Gauriloffin episodielokuvaa Säilöttyjä unelmia (2011). Dokumentti kuvaa ihmisiä globalisoituneen elintarviketeollisuuden järjestelmässä. Elokuva sisältää myös jokseenkin järkyttäviä kohtauksia teuraseläinten kohtelusta, mutta tuotannon moraalin tai moraalittomuuden arvioiminen jää katsojalle. Elokuvasta lisätietoa mm. täällä.

Go Nuts!

Pähkinä-allergikot, älkää suotta vaivautuko lukemaan pidemmälle, sillä seuraavaksi on luvassa painavaa asiaa pähkinöistä.

Pähkinät ovat kasvissyöjän perusruokaa, sillä pähkinöiden proteiinit ovat hyvä valkuaisen lähde. Olen siis popsinut pähkinöitä sellaisenaan ja salaattien päällä, mutta pähkinöiden monipuoliset käyttömahdollisuudet yllättivät minut, kun kiinnostukseni raakaravintoa kohtaan heräsi ja halusin löytää ravintorikkaita ja matalahiilihydraattisia vaihtoehtoja valkoiselle, yliprosessoidulle huttujauholle. Pähkinöistähän voi tehdä vaikka mitä!  Pähkinälajikkeita on valtavasti, joten lajikkeita vaihtelemalla makuunkaan ei kyllästy. Omat suosikkini ovat kermaiset ja täyteläiset pähkinät, kuten macadamia ja cashew. Uusia lajikkeita ilmestyy Suomen ekokauppoihin vähän väliä, seuraavaksi aion kokeilla tiikeripähkinää. 

Pähkinöiden liottaminen vedessä herättää ja vapauttaa niiden elämää antavat voimat. Elimistö ottaa myös tavallista helpommin vastaan aminohappoja liotettujen pähkinöiden ja siementen proteiineista ja samalla niistä tulee helpommin sulavia. Pähkinöitä tulisi liottaa noin kahdeksan tuntia. Jos liotus kestää yli 12 tuntia, säilytä kulhoa jääkaapissa. Liotusvettä kannattaa lisätä vähintään kolminkertainen määrä. Pähkinät pilaantuvat helposti, joten käytä liotetut pähkinät mahdollisimman pian ja säilytä pähkinät muutoin kuivassa ja viileässä.

Luontaistuotekaupoissa myydään myös valmiita pähkinäjauhoja – ja rouheita. Oma suosikkini on luomulaatuinen kookosjauho, joka antaa leivonnaisille ihanan maun. Ne ovat myös tavallista jauhoa makeampia, joten kookosjauhoja käytettäessä ei juurikaan makeuttajia tarvita. Pähkinäjauhot käyttäytyvät kuitenkin leivonnassa hieman eri tavalla kun tavalliset jauhot ja omat kokeiluni eivät ole aina ihan onnistuneita. Olen oppinut, että esimerkiksi täysirasvainen mantelijauho tarvitsee leivonnassa kaverikseen psylliumia, jotta rakenteesta saadaan taikinamainen.

Liotetuista pähkinöistä voi valmistaa myös helppotekoisia ja ravitsevia ”maitoja”, jotka toimivat täydellisesti smoothieissa ja niillä voi leivonnassa korvata maidon sekä kerman. Maidon voi halutessaan makeuttaa esimerkiksi taateleilla ja maustaa luomuvaniljalla, kanelilla, kardemummalla tms.  Laitan yleensä mutkat suoriksi ja jätän useimmiten liotusvaiheen kokonaan välistä. Pähkinämaito onnistuu liottamattakin (vaikka liotus on suositeltavaa!). 

Tässä simppeli perusohje kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Mantelimaito 

3 dl manteleita tai muita pähkinöitä

6 dl - 1 l vettä

(kanelia, vaniljaa tms.)

Huuhdo mantelit useassa vedessä kunnes vesi on kirkasta.

(Laita mantelit lasikulhoon ja vettä 5 cm yli manteleiden.

Liota mantelit yön yli jääkaapissa ja kaada vesi pois.)

Huuhdo mantelit ja kaada ne tehosekoittimeen veden kera. Mitä vähemmän vettä, sitä kermamaisempi koostumus.

Hienonna suurimmalla teholla. Siivilöi mantelimaito siivilässä tai harson avulla. Valmis mantelimaito säilyy kylmässä noin kolme päivää. Ylijääneen mantelimassan voit käyttää esim. sämpylätaikinaan. Täällä ohje kuvien kera. 

Jos olet kovin laiska, niin erilaisia pähkinämaitoja on saatavilla luontaistuotekaupoista. Niihin on vain valitettavan usein lisätty sokeria ja säilyvyyttä parantavia aineksia. Nautin mieluummin oman maitoni ilman. Pähkinät ovat erittäin ravintorikasta syötävää. Ne sisältävät lajikkeesta riippuen hyvälaatuista rasvaa, vitamiineja, antioksidantteja, mineraaleja ja kuituja. Tutkimusten mukaan pähkinät vahvistavat immuunijärjestelmää ja suojaavat syövältä, sillä pähkinöiden antioksidanttipitoisuus suojaa elimistöä haitallisilta vapaiden radikaalien hyökkäyksiltä. Pähkinät alentavat kolesterolia ja cashewpähkinän on todettu suojaavan silmiä ikärappeumalta. Painostaan huolehtivalle pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Pähkinät sisältävät paljon rasvaa, joten niissä on myös runsaasti kaloreita. Siis muista KOHTUUS.

http://hyvaterveys.fi/artikkelit/P%C3%A4hkin%C3%A4-on-terveyspommi/1347/?c=Ravinto http://www.huippukuntoon.fi/ravitsemus/sy%C3%B6-p%C3%A4hkin%C3%B6it%C3%A4

Helppo sienipasta & entisen talvenvihaajan paljastukset

Suomessa asuminen on rankkaa. Suurimman osan vuodesta sääolosuhteet ovat kaikkea muuta kuin mukavat. On kylmää, harmaata ja ankeaa. Vihasin talvea sydämeni pohjasta siihen saakka, kunnes tajusin että koska en osaa hyviä säätaikoja, talven kanssa on vain opittava elämään. Aika pian oivalsin myös sen, että jos talvesta tai ylipäätään Suomen epävakaista sääolosuhteista aikoo nauttia, varusteiden on oltava kunnossa. Varsinkaan kouluaikaisista hiihtokokemuksista traumatisoituneen ei kannata lähteä kymmenen vuoden tauon jälkeen ensimmäisenä kokeilemaan hiihtoa kirpparilta ostetuilla viiden euron peltosilla ja kolme numeroa liian suurilla monoilla. Sanon tämän ihan omasta kokemuksesta. Talviulkoilusta tuli huomattavasti miellyttävämpää kun hankin kunnolliset varusteet. Tämä siis vihjeenä kaikille: jos olet syntyperäinen suomalainen etkä vieläkään tiedä mitä tarkoittaa kerrospukeutuminen - ota asiasta selvää.

Kuva otettu tänään Pyhäselän jäällä.

(Pinterest)

Minä pidän nykyisin talvesta siinä missä kesästäkin. Talvella voi tehdä talviasioita, kuten hiihtää, luistella ja käydä avannossa. Missä muualla kuin Suomessa voi talvisin tehdä kaikkia näitä mahtavia asioita, joita tämä hullu kansa on keksinyt pimeiden päiviensä piristämiseksi? Ei missään! Myönnän, että ensimmäiset kerrat suksilla vuosien tauon jälkeen olivat aika kamalat, mutta taiat tapahtuvatkin yleensä vain oman epämukavuusalueen ulkopuolella. Kokeile vaikka!

(Pinterest)

Tänään oli Joensuussa perinteinen Pyhäselän jäähiihto, ladut oli hyvin merkitty ja ajettu. Hiihdin leppoisalla meiningillä Vehkaniemestä Hopeasaareen, jossa tarkoituksenani oli nautiskella laavulla maksullisia eväitä. Perille päästyäni tajusin kuitenkin jättäneeni kukkaron kotiin (aika tyypillistä minua). Hiihtoreissun päätteeksi olikin sitten kiljuva nälkä. Onneksi pakastimesta löytyi vielä yksi pussi viime syksyn kanttarelleja, joten sienet pannuun ja pasta kiehumaan. Lopputulos olikin niin maistuva, että ajattelin jakaa ohjeen täällä. 

Maailman nopein pasta-ateria

2 dl metsäsieniä (minä käytin kanttarelleja ja herkkutatteja)

1 sipuli

2 dl Go green - ruoka"kermaa"

1/3 pkt Mustapekka-juustoa

suolaa, kuivattua rosmariinia

Freesaa sipuli ja sienet ja heitä sekaan muut ainekset. Anna kiehua hiljalleen, kunnes juusto sulaa sekaan. Tarjoile lisänä hyvälaatuista pastaa (esim. Torinon tummaa proteiinipastaa) ja parmesan-juustoa. Nam! 

Parmesaani on monipuolista ravintoa, sillä se sisältää proteiinia, kalsiumia, fosforia ja vitamiineja. Pitkän kypsytyksensä ansiosta se on helposti sulavaa ja sitä suositellaan erityisesti urheilijoille!

 

  

 

TGIF!

Mistä tietää, että on kolmekymppinen, työssäkäyvä ja perheellinen? Viikonloppu ei enää ala afterworkilla työkavereiden kanssa kepeästi viinilaseja kilistellen, vaan mieli tekee perjantaina painella töistä suorinta tietä punaisia päin kotiin (kulkemalla korkeintaan sipsikaupan kautta). Ja jos laseja kilistellään, niin niitä kilistellään yksinään (tai korkeintaan puolison kanssa) television tai facebookin ääressä.

Harrastin tätä pitkään, kunnes ymmärsin, että se miten käynnistän viikonlopun, vaikuttaa omalla kohdallani oleellisesti siihen, miten vietän myös lauantain ja sunnuntain. Jos viikonloppu alkaa sohvan nurkasta sipsipussi kainalossa rapisten, niin siihen se valitettavan usein myös päättyy. Lopputuloksena olo on sunnuntai-iltana väsynyt, turvonnut ja kirsikkana kakussa komeilee morkkis tekemättömistä asioista ja ahdistus seuraavasta työpäivästä. Toki näitäkin viikonloppuja joskus on ja välillä pitääkin ottaa rennosti, mutta itsensä voi palkita raskaan työviikon päätteeksi muutoinkin kuin syömällä ja juomalla itsensä tärviölle. Palkinnoksi maanantaikin saattaa tuntua edes hitusen helpommalta.  Sen jälkeen, kun tein itsessäni tämän huomion, olen luonut itselleni toimivan viikonlopunaloituskonseptin, jonka mukaan toimin aina silloin, jos ei ole mitään muita menoja.

Kun tulen töistä kotiin, rakentelen itselleni smoothien. Sekaan heitän hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä - mitä nyt milloinkin sattuu kaapista ja pakastimesta löytymään. Omat kokeiluni ovat olleet yleensä toimivia, vaikka noudatan vain harvoin tiettyä reseptiä. Juoman tarkoitus on antaa pitkän työpäivän päätteeksi energiaa seuraavan vaiheeseen, joten sekaan heitän yleensä superfoodeista ainakin macaa ja hamppuproteiinia. Olen kokenut, että nämä superfoodit virkistävät kaikkein parhaiten. Kokeilussa on parhaillaan myös itselleni uusi tuttavuus ashwagandha, joka on joogien suosiossa oleva yrtti.

Kun smoothien sekaan heittämäni piristeet alkavat vaikuttaa ja heräilen pikkuhiljaa työpäivän aiheuttamasta koomasta, nakkaan lenkkivaatteet niskaan ja juoksen fiiliksen mukaan 5-10 kilometrin lenkin. Yritän tehdä tämän joka perjantai, säästä riippumatta. Minusta talvella on ihana juosta. Lumi joustaa ja tarjoaa lenksupolvelleni kovaa maata pehmeämmän alustan. Ulkona on kaunista ja hiljaista eikä juostessa tule niin kuuma. Perjantaisin lenkkeilen usein suoraan avantouintiseuralle ja pulahdan lenkin päätteeksi avantoon. Avantosaunasta pääsen useimmiten auton kyydissä takaisin kotiin, joten takaisinpäin ei sentään tarvitse enää juoksuaskelia ottaa. Voi’la! - viikon rasitukset ovat huuhtoutuneet tiehensä ja laskeutuminen viikonloppuun voi alkaa. Jos avantoa ei ole saatavilla niin avantofiiliksen voi korvata kylmän suihkun ja saunan yhdistelmällä. Voin luvata, että tällä kombolla ei tarvitse huonounisenkaan yleensä pitkään unta odotella. Ennen saatoin helposti nukkua viikonloppuisin puolille päivin, mutta tällä konseptilla olo on jo varhain lauantaiaamuna virkeä ja uudestisyntynyt. 

Ihanaa ja onnellista viikonloppua ihan jokaiselle!

P.s. YLE Teemalta tulee tänään lapsuuteni klassikkoelokuva Missä olet Susan? Katsoin elokuvan lapsena VHS-kasetilta niin monta kertaa, että nauha kului lopulta käyttökelvottomaksi. Luvassa rouheita nahkatakkeja, vaaleanpunaisia purkkapalloja, mustaa pitsiä ja tajunnan räjäyttävää discobiittiä a’la kultainen 80-luku. Tykkään!

Missä olet Susan? YLE Teemalla 22.2. klo 22.00

New beginnings

Tässä se nyt on. Elämäni ensimmäinen blogi. 

Miksi?

Olen pitkään kerännyt rohkeutta oman blogin perustamiseen ja miettinyt onko siinä mitään järkeä, koska minulla ei ole oikeastaan kenellekään mitään tärkeää sanottavaa.  Blogini ei keskity politiikkaan, uskontoon, urheiluun, laihduttamiseen, muotiin, ruokaohjeisiin, vintageen tai rintamamiestalon remonttiin. En aio olla vuotta ilman alkoholia, treenata maratonille tai laihduttaa toukokuun loppuun mennessä viittä kiloa. Blogini ei siis oikeastaan perustu yhtään mihinkään, mutta pitää ehkä kuitenkin sisällään kaikkea edellä mainittua. Onneksi kaiken ei tarvitse aina olla perusteltua.

Löydän itseni useinkin mitä omituisimpien päähänpistojen aiheuttamista tilanteista, joista selviytyminen vaatii kaltaiseltani hedonistilta äärimmäistä sitoutuneisuutta ja minulle luontaisesti vierasta mielen lujuutta. Näitä kokemuksia on hauska jakaa muillekin, sillä samalla voi  oppia vahingossa jotain myös itsestään.

Tavoittelen hyvää oloa ja hyvää elämää. Hyvä elämä ei ole suorittamista. Hyvään elämään kuuluu riittävästi lujuutta ja sopivasti lempeyttä. Hyvä elämä ei ole täydellistä. En siis tavoittele täydellisyyttä, koska täydellisyys ei puhuttele ketään. Haluaisin kuitenkin tulla paremmaksi ihmiseksi. Rakastan kaikkea kaunista ja arvostan elämän pieniä, onnelliseksi tekeviä asioita. Haluan jakaa niitä asioita, jotka ovat tehneet minusta hieman onnellisemman tai päivästäni paremman.

(Joskus asiat suututtaa niin paljon, että haluaa kiukutella koko maailmalle. Saatan tehdä sen joskus täällä.)

Uskon, että on olemassa muitakin, jotka näkevät arjessa rakkautta ja tavoittelevat elämässä onnellisuutta, tasapainoa ja muita hyviä juttuja, vaikka aina ei putkeen menisikään. Tämä blogi olkoon omistettu kaikille teille.

Mitä?

Blogini tulee pitämään sisällään itselleni kulloinkin ajankohtaisia asioita, tajunnanvirtaa ja asioita, joista olen itse saanut innoitusta tai inspiraatiota. Liikunta on minulle elinehto, joten se tulee olemaan väistämätön osa tätä blogia. Liikunta rauhoittaa levotonta mieltäni ja on viime vuosina auttanut minua pääsemään eroon monista huonoista tavoista ja tottumuksista, joten osa kirjoituksista tulee varmasti pyörimään tämän teeman ympärillä. Kuten blogini nimestä voi jo asiaan vihkiytyneet päätellä (no okei, kaikki hyvät nimet oli jo varattuja), tällä hetkellä minulle tuo suunnatonta iloa ashtangajooga, jonka aloitin vuosien tauon jälkeen uudelleen. Tunnen, että tältä osin elämässäni on kääntynyt ihan uusi sivu ja suhteeni joogaan on nyt ratkaisevasti erilainen kuin se oli vuosia sitten. Gurut sanovat, että jooga on henkilökohtainen asia, josta ei pitäisi puhua. En aio siis kirjoittaa omasta harjoituksestani, mutta ihan varmasti kirjoitan joogasta jotakin. 

(http://healthconsciousness.tumblr.com/)

Toinen intohimoni on juoksu, josta saan valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. Juoksu on minulle terapiaa ja se on halvempaa kuin kallonkutistajan vastaanotolla. Kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä vietän luultavasti yhä enemmän aikaa lenkkipoluilla ja endorfiinikännissä saatan kirjoittaa jotain juoksustakin.

Liikunnan lisäksi onnentunteita aiheuttaa hyvä musiikki, elokuvat, inspiroivat ihmiset, ilmiöt ja asiat, kirjat ja tietysti hyvä ruoka. Hyvällä ruoalla tarkoitan ruokaa, joka ON hyvää, tekee oloni hyväksi, on valmistettu rakkaudella ja aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä ympäristölle, eläimille tai muille ihmisille. Olen kasvis-kalansyöjä ja itse löytänyt parhaat reseptini eri blogeista, jonka vuoksi haluan jakaa hyväksi todettuja hommeleita muillekin. En ole vegaani ja vedän toisinaan erittäin hyvällä ruokahalulla ranskalaisia pitsalla, mutta pääsääntöisesti pyrin syömään ravintorikasta ja onnelliseksi tekevää ruokaa. Olen innostunut ayurvedasta ja raakaravinnosta, joten niistä on varmasti luvassa juttua kyllästymiseen saakka.  Testailen mielelläni eri juttuja ja niiden vaikutusta elooni ja olooni, joten luvassa saattaa olla smoothie päivässä – tyyppisiä postauksia ja muita haasteita.

(we heart it)

Kuten kaikki minua vähänkään tuntevat ihmiset tietävät, minua vaivaa pahanlaatuinen wonderlust. Löydän itseni vähintään kerran päivässä surffailemassa lentoyhtiöiden, ebookersin, lounlarin ja tripadvisorin sivuilla. Matkahaaveet muuttuu aina silloin tällöin todeksi ja niihin liittyvät suunnitelmat ja toteutuneet reissut saattavat löytää tiensä joskus myös tänne blogiin. Avopuolisoni on vakavissaan ehdottanut, että voisin perustaa oman yhden naisen matkatoimiston. Ehkä joskus vielä perustankin. 

Matkaharrastukseni lisäksi olen myös salaisesti wannabe-puutarhuri, koska japanilaisten mukaan mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito (eikä sekään oikeastaan ole niin tärkeää).

Savasana 

Yoga Exercise - Corpse Pose (Savasana)

Even relaxation can bring out the best in yous — but make sure you do it properly. The Corpse Pose or Savasana may look like a simple relaxing pose that is done in between or after an Asana, but this exercise requires a lot of concentration and will develop through continued practice. This exercise, if done correctly, will stimulate blood circulation and will lessen or relieve fatigue, nervousness, asthma, constipation, diabetes, indigestion, and insomnia. It will also improve one’s mental concentration.

1. Rotate your legs in and out, and then let them fall gently out to the sides.
2. Let your arms fall alongside your body, slightly separated from the body, palms facing upwards.
3. Rotate the spine by turning your head from side to side to center it.
4. Then start stretching yourself out, as though someone is pulling your head away from your feet, your shoulders down and away from your neck, your legs down and away from your pelvis.
5. Breathe deeply and slowly from your abdomen.
6. Hold the pose for several minutes. Make your mind still and concentrate on your breath or the body.
7. After doing the pose, bend your knees. Using your legs, push yourself onto one side.
8. Push yourself in a sitting position.

No Yoga session is complete without the Corpse Pose. It is the body’s time to process information after a Yoga exercise, and it is a must that you stay awake during the five to ten minute-duration of this pose. 

source: http://www.abc-of-yoga.com/yogapractice/thecorpsepose.asp