Kevätsiivouksen aika!

Elimistön siivous kannattaa tehdä aina silloin tällöin. Detox-kuuri on paikallaan varsinkin silloin, jos elämäntavat ovat rempallaan ja on vaikeuksia päästä muilla keinoin takaisin ”ruotuun”. Huonot tavat jää puhdistuskuurin jälkeen pois ihan itsestään, kun ruoansulatus saa lepoa ja elimistö pääsee takaisin tasapainoon. 

Omalla kohdallani ei ole tällä kertaa kyse siitä, että olisin jotenkin erityisesti detoxin tarpeessa, mutta kevät on mielestäni mitä otollisin aika pienelle puhdistuskuurille. Pitkän ja pimeän talven jälkeen keho (ja mieli!) kaipaa kunnon energialatausta. Lisäksi olen viettänyt aivan liikaa aikaa tietokoneen ääressä. Niin paljon, että silmiin sattuu ja poloiset kaipaavat lepoa! Kiitos näyttöpäätetyön & liiallisen someilun, silmäni ovat tällä hetkellä niin herkistyneet, etten pysty lukemaan kunnolla edes kirjaa. Siksi ajattelin ryhtyä lauantaina kevyelle kolmen päivän detoxille, joka tarkoittaa tällä kertaa etenkin paastoa sähköisistä viestimistä, mutta samalla aion antaa myös keholleni  ja ruoansulatukselleni sen ansaitseman levon ja elää pääsiäisen yli raakaravintopainotteisesti. Kovin tiukalle kuurille en voi kuitenkaan ryhtyä, koska osallistun reilun kuukauden päästä puolimaratonille, joten lenkille on päästävä ja sitä varten on pakko myös tankata. Kahvi, sokeri, alkoholi ja muu huttu olkoon kuitenkin kiellettyjen aineiden listalla.

Jos sinäkin olet polttanut kynttilääsi niin sanotusti molemmista päistä, niin suosittelen lämpimästi puhdistuskuuria. Tarvitset vain 72 tuntia aikaa, hälinästä ja ulkoisista ärsykkeistä vapaan vyöhykkeen sekä kaapit täyteen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kahvinjuonti kannattaa tosin lopettaa jo muutamaa päivää aikaisemmin, jos ei halua kärsiä perinteisestä paastopäänsärystä.

Charmaine Yabsleyn kirja Puhdistu, Virkisty ja Voi hyvin on loistava hankinta detox-aloittelijalle. Kirjassa on viisi erilaista detox-ohjetta erilaisiin tilanteisiin ja se pitää sisällään esimerkiksi oman puhdistuskuurin tupakanpolton lopettamisen kanssa kamppailevalle. Yabsleyn kirjassa on myös muita hyviä vinkkejä mielen ja kehon hemmotteluun detoxin aikana. Itse meinasin paaston aikana siivota vihdoin ja viimein vaatekaappini ja roudata kaiken turhan Fidalle. Vanhasta ja tarpeettomasta luopuminen keventää nimittäin ihmeellisesti myös mieltä.

Ennen ulkomaailmasta vetäytymistä aion kuitenkin nauttia ihanien ystävien ja muutaman muun söpöläisen mahtavasta seurasta. Eipä vois joogatyttö parempaa aloitusta minilomalleen toivoa! 

Palataan siis blogin puolella asiaan kun minä ja silmäni voivat paremmin, muistakaa tekin levätä & rentoutua, nyt siihen on aikaa!  

Von Hertzen Brothers Kerubissa 29.3.

Messukuulumisia

Lupasin kertoilla tänne kokemukseni Voi Pyhä Jyssäys - tapahtumasta, joten tässä tätä tarinaa nyt sitten tulee. Ensinnäkin on sanottava, että tapahtuma oli varsin monipuolinen, näytteilleasettajia ja luennoitsijoita oli joka lähtöön, mutta minulle ei tuolla näytteilleasettajien puolella ollut valitettavasti oikein mitään kiinnostavaa (paitsi Sunspeltin edustaja, jonka pöydältä löysin suomalaista luomukvinoaa). Pettymyksekseni jooga loisti poissaolollaan. Toivoin nimittäin löytäväni tapahtumasta jotakin ostettavaa, koska kivikautisessa kaupungissani ei ole toistaiseksi ainoatakaan joogasalia/myymälää. Viittasin myös aiemmin näihin yksisarvisten selässä ratsastelijoihin ja aivan kuten pelkäsinkin, joukkoon mahtui myös muutama sen sortin edustaja. Jotenkin tämä henkinen kasvu ja hyvinvointi on sellainen teema, jonka ympärille voi kyllä rakentaa mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Tavallaan tietysti ymmärrän tämänkin puolen ja onhan meillä jokaisella (onneksi) oikeus valita itse mihin uskoo. Jos joku saa lohtua siitä, että uskoo yksisarvisten auttavan meitä, niin eihän se tietysti keneltäkään pois ole. Välillä vaan tuntuu, että juuri näiden superhörhöilijöiden (ja hyväuskoisten kustannuksella rahastajien) takia myös kaikki vähemmän hörhöt leimautuu ihan samaan kastiin, vaikka joukkoon todellakin mahtuu jos jonkinlaista viheltäjää.  Silti on kuitenkin hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään, jotta ihmiset pääsee helposti tutustumaan esimerkiksi erilaisiin luontaishoitomenetelmiin.

Navajo-terapiaa: http://www.awonawilona.fi

Epäilyksistä huolimatta yritin lähteä liikkeelle mahdollisimman avoimin mielin ja tutustuin muun muassa Deekshaan sekä OM-healingiin, jotka olivat molemmat minulle ihan uusia juttuja. Koin molemmat ihan oikeasti energisoivina ja jotenkin samanaikaisesti kummallisesti rauhoittavina. Deeksha eli ykseyden siunaus on toisen ihmisen antamaa universaalin energian välittämistä, jota voidaan välittää myös kaukaisten välimatkojen päähän. Istuuduin hoitopenkkiin mieli täynnä epäilystä, mutta kun välittäjä laski kätensä pääni päälle niin tunsin oikeasti energian virtaavan päälakeeni lämpiminä ”aaltoina” ja jälkeenpäin oloni oli hyvä ja rauhallinen. Kiinnostukseni heräsi siinä määrin, että tutkailin jälkikäteen netistä, mistä tässä siunaamisessa on kyse. Aika nopeasti kävi ilmi, että deeksha on pohjimmiltaan sitä samaa, mitä esimerkiksi äiti Amma välittää seuraajilleen, kun he käyvät häntä halaamassa. Kyse on siis ilmeisen voimallisesta ilmiöstä ja kenestä vain voi tulla välittäjä. Jos joku nyt haluaa kokeilla deekshaa kotonaan niin välittäjäni kertoi, että hänet kouluttanut opettaja suorittaa deekshan kotoaan käsin joka torstai klo 21. Vastaanottajan ei tarvitse ilmoittautua välittäjälle mitenkään, riittää että hän on valmis ottamaan vastaan siunauksen ja rauhoittaa kyseisen hetken muulta hälinältä. Joten, jos joku haluaa kokea deekshan omakohtaisesti, niin ei muuta kuin tuntosarvet pystyyn ensi torstaina :) Lisätietoa kaukovälityksestä ja deekshasta löydät täältä.

Ja sitten siihen pääasiaan, jonka takia oikeastaan menin koko tapahtumaan. Ayurveda-workshop oli tosi kiinnostava ja luennoitsija Ossi Viljakainen varsin asiantunteva ja asialleen omistautunut nuori mies, joka on opiskellut ayruvedaa Intiassa ja sittemmin ryhtynyt ayurvedakonsultiksi. Ayurvedinen systeemi on itse asiassa todella looginen ja järkeenkäypä, kun sen lainalaisuuksista pääsee jyvälle. Workshopissa opeteltiin muun muassa sitä, miten ayurvedan avulla voidaan hoitaa päänsärkyä, ruoansulatusvaivoja, hammassärkyä, iho-ongelmia jne. Pääsäännön mukaan lähes kaikki terveysongelmat johtuvat ruoansulatuksesta, joten oikeanlainen ruokavalio on  ayurvedassa kaikkein tärkein terveyttä ylläpitävä tekijä. Ayurvedan lähtökohtana on nimenomaan optimaalisen terveyden ylläpitäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy, länsimaisessa lääketieteessä kun keskitytään enemmänkin jo puhjenneiden sairauksien hoitamiseen – hoidetaan siis oireita, mutta harvemmin ongelmien syytä. Ayurveda-hoidoissa käytetään vain luonnonmukaisia aineksia, jotka eivät sisällä synteettisten lääkeaineiden tavoin toksiineja. Esimerkiksi kurkumalla voidaan ayurvedan mukaan hoitaa melkein mitä tahansa, se on yhtä aikaa niin antibiootti, antihistamiini kuin antiviruskin. Ayurvedan mukaan iholle ei myöskään pitäisi laittaa mitään sellaista, mitä et voi laittaa myös suuhusi. Tämäkin on jotain sellaista, mikä on tiedetty jo esihistoriallisella ajalla, mutta päässyt sittemmin modernisaation tiimellyksessä länkkäriltä unohtumaan.

Mikään ei siis estä kokeilemasta ayurvedisiä hoitokeinoja länsimaalaisen lääketieteen rinnalla, sillä ne eivät (pääsääntöisesti!) aiheuta yhtä aikaa käytettyinä minkäänlaisia haittavaikutuksia. Ayurvedan avulla on kyetty hoitamaan esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa, diabetesta, alzheimerin tautia ja monia muita sellaisia sairauksia, jotka länsimaalainen lääketiede luokittelee parantumattomiksi. Vaikka en nyt yhden workshop-viikonlopun ja muutaman kirjan luettuani aiokaan heittäytyä vielä täysin intialaisen lääketieteen varaan, niin jotkut jutut menee varmasti kokeiluun. Aion esimerkiksi vihdoin ja viimein valmistaa gheetä eli kirkastettua voita, jonka terveysvaikutuksista tulin viimeistään nyt vakuuttuneeksi. Saatanpa tehdä aiheesta ihan oman postauksenkin, kunhan saan aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Luennot myös vahvistivat joitakin aiempia käsityksiäni synteettisten lisäaineiden haitallisuudesta, joista esimerkiksi Kemikaalicoktail-blogin Noora on varoitellut jo pitkään ja joiden haitallisuudesta minulla on myös ihan omakohtaisia kokemuksia. Esimerkiksi natriumglutamaatti (aromivahvenne,) on myös ayurveda-konsultin mukaan yleisin ja suurin syy migreeniin sen lisäksi, että se aiheuttaa myös muita terveysongelmia. Jätä siis kauppaan kaikki tuotteet, joiden kyljessä komeilee e621, erityisesti silloin, jos kärsit migreenistä! Natriumglutamaattia on lähes kaikissa valmisruoissa, aromisuolassa, mausteseoksissa, marinadeissa, salaatinkastikkeissa ja niin edelleen, joten tarkkana saa olla. Syynäämisongelma tosin poistuu, kun lakkaa yksinkertaisesti ostamasta valmissitätätäjatuota. Itse olen katsonut tämän tien kaikkein helpoimmaksi ja ostan nykyisin todella harvoin mitään valmistuotteita.

Jos ayurvedahoidot alkoi kiinnostamaan, niin  Ossi Viljakaiselle on mahdollisuus varata aika henkilökohtaiseen konsultaatioon, yhteystiedot löydät täältä. Monesti hänen luokseen tullaan kuulema silloin, kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu, mutta apu on sitten kuitenkin saattanut löytyä viime kädessä ayurvedasta.

Marjavoimaa Pohjois-Karjalasta!

Viime aikoina tiedotusvälineissä on ollut paljon juttua ulkomaisten pakastemarjojen turvallisuudesta. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan eri puolilla maata esiintyneiden norovirusten aiheuttajaksi epäillään ulkomaisia pakastevadelmia. Lisäksi A-hepatiitin on epäilty tarttuneen pakastemarjojen välityksellä talvella 2013. Tästä syystä Evira suosittaa, että ulkomaista alkuperää olevat pakastemarjat tulee kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa tai keittää 2 minuutin ajan. Valitettavasti kuumentamisen aikana menetetään myös suuri osa marjojen vitamiineista ja hivenaineista.

Kun ulkomaisia pakastemarjoja ei enää uskalla kuumentamatta syödä ja pakastinkin on koluttu viime kesän sadosta tyhjilleen, niin marjaisat vaihtoehdot smoothien joukkoon ovat olleet viime aikoina hakusessa. Kuinka ollakkaan, toinen puoliskoni sattui kuitenkin tuomaan eräästä promotilaisuudesta mukanaan seuraavat uutuudet: Berryfect-marjajauheet. Yllättävää sinänsä, koska yleensä saan tuomisina säkillisen karkkia :)

 


Nyt joku kuitenkin miettii, että mitäs uutta marjajauheissa muka on. No, minäpä kerron. 

Berryfect premium-marjajauheet eroaa muista markkinoilla olevista tuotteista siten, että ne on valmistettu kokonaisista marjoista. Tavallisesti marjajauheet valmistetaan marjoista, joista on ensin puristettu mehut pois. Berryfectin jauheet pitävät sisällään kaikki marjojen ravintorikkaat osat: marjalihan, kuoret, siemenet sekä mehun. Ravintoaineiden säilyttämiseksi kuivaus on tehty alle 40 asteessa. Siis kyseessä on kaikin puolin loistava tuote raakaravinto-intoilijoille ja muille terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtiville. Makuja on tarjolla viittä erilaista: mustaherukka, puolukka, mustikka, tyrni ja karpalo. 1 tl Berryfect-jauhetta vastaa 1 dl tuoreita marjoja, joten kama on todella tuhtia (ja riittoisaa)! Joensuulaisena tunnen suurta kotiseutuylpeyttä voidessani kertoa, että Berryfect-jauheiden takaa löytyvä yritys Nordic Vitality Oy sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Polvijärvellä. Sen lisäksi, että tavara on puhdasta ja lisäaineetonta, se on myös lähellä tuotettua. Kyseessä on siis ihan uusi tuotesarja, mutta Berryfect-marjajauheita pitäisi olla jo saatavilla hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista kautta maan. Ainakin minä tiedän, mitä seuraavaksi omaan aamusmoothieni laitan!

Viikonloppuna onkin sitten edessä Voi Pyhä Jyssäys-tapahtuma, josta vinkkasin viime viikolla. Luvassa on ainakin ayruveda-workshoppia, superfood-luentoa ja OM-Healingia. Näistä kertoilen sitten lisää ensi viikolla. Rentoisaa perjantaita!

Täydellisen aamupalan metsästys

Tunnustan. Jätän usein aamupalan väliin. Käyn aamuisin puoliteholla ja olen useimmiten liian tokkurassa ja liian laiska valmistaakseni kunnon aamupalaa. Välillä ryhdistäydyn muutamaksi viikoksi, kunnes taas palaan salakavalasti kofeiinivoittoisen "aamupalani" pariin. Olen nyt ihan oikeasti päättänyt muuttua tämän aamupala-asian suhteen, sillä aamiainen on (yhä edelleen) se päivän tärkein ateria, jos tutkimuksiin on uskominen. Koska olen nyt erityisen innoissani raakaravinnosta, olen googletellut erilaisia raakapuuroreseptejä tavoitteenani löytää yksilö, joka olisi hyvänmakuinen, mutta kuitenkin helppo valmistaa. Olen tehnyt havainnon, että jostakin kumman syystä kypsä, kuumennettu aamupuuro ei pidä nälkää yhtä hyvin kuin tuorepuurot. Jos olen aamulla syönyt lämpimän kaurapuuron, on minulla yleensä lounasaikaan mennessä kovempi nälkä kuin niinä aamuina, jolloin olen jättänyt aamupalan kokonaan syömättä. Olen kuullut muillakin olleen samanlaisia kokemuksia aamupuuron syömisestä..ihme juttu tämäkin. Valitettavasti kuitenkin ensimmäinen assosiaationi raakapuurosta on kylmä, limainen ja harmaa mössö. Ei kiitos. Onneksi internetin ihmemaa on ihania raakapuuro-ohjeita pullollaan, joita olen nyt päättänyt systemaattisesti kokeilla ja jaan onnistumiset muiden iloksi tännekin.

Ensimmäisenä kokeilulistalleni valikoitui Yrttipurkki-blogista löytymäni samettinen raakapuuro mansikkakastikkeella. Ohje vaikuttaa superhyvältä, mutta itselleni liian monivaiheiselta arkiaamuisin tehtäväksi. Niinpä tein tästä raakapuurosta tänä aamuna (valmistelut aloitin eilen illalla) oman versioni, josta tuli varsin lupaava aamupalakandidaatti myös tuleviin aamuihini. Koska oma versioni muistuttaa enää vain etäisesti esikuvaansa, tässä ohje minun tekeleeseeni. Aion kyllä ehdottomasti kokeilla myös alkuperäistä ohjetta, mutta se on sitten viikonloppuhommia :)

Blendattu raakapuuro tattarista, kaurasta ja siemenistä

- satsista riittää nälkäiselle yhdeksi aamuksi, vähemmän nälkäiselle kahdeksi

2 rkl rikottuja tattarisuurimoita

2 rkl kaurahiutaleita

1 rkl auringonkukansiemeniä

1 rkl chian siemeniä

kourallinen suolattomia, kuorittuja pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa

n. 2 - 2 1/2 dl vettä

3 taatelia

vettä

marjoja tai hedelmiä

Huuhdo tattarisuurimot siivilässä huolellisesti kylmässä ja lämpimässä vedessä vuorotellen. Laita tattarisuurimot, kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät keskikokoiseen kulhoon ja lisää vesi. Pilko toiseen kulhoon kolme taatelia (itse käytin tuoreita taateleita, mutta kuivatutkin on ok) ja lisää vettä kunnes taatelit peittyy. Jätä ainekset likoamaan kulhoihin hyvin peiteltyinä yöksi jääkaappiin. Kun aamu koittaa, lataa hiutale-siemen-pähkinäsekoitus sekä taatelit vesineen blenderiin ja lisää joukkoon pieni ripaus suolaa. Blendaa tasaiseksi. Laita haluamasi määrä puuroa lautaselle ja lisää joukkoon marjoja tai hedelmiä ja nauti! Lisäsin omaan annokseeni tänään luumuja, koska ne on tähän aikaan vuodesta ihan superhyviä.

Jos teillä on tiedossa jokin lyömätön aamupalaresepti niin saa vinkata ja linkata! Reseptin ei tarvitse olla rawfoodia, kunhan siinä on muuten ravintoarvot kohdallaan.

Simppeli sunnuntaisuklaa

Minulla on aina kaapissa tarvikkeet raakasuklaan valmistamiseen, sillä kun suklaanhimo yllättää, niin se ei häviä millään muulla kuin raakasuklaalla. Kun raakasuklaan makuun on kerran päässyt, siihen kehittyy jonkinasteinen addiktio. Sinällään se ei ole mikään ihme, sillä raakakaakao pitää sisällään lukuisia mielihyvää kohottavia välittäjä-aineita tai niiden rakennusaineita kuten serotoniinia, tryptofaania, anandamidia ja fenyylietyyliamiinia. Raakasuklaa on kuitenkin suhteellisen hyvälaatuinen huume. Sen lisäksi, että raakakaakaosta tulee ihmeellisen hyvä mieli, se on ihan oikeasti hämmästyttävän terveellistä: raakakaakao sisältää yli 1200 aktiivista ainesosaa ja huikeat 10% kaakaon painosta on antioksidantteja, mikä on n. 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi mustikassa. Raakakaakao sisältää kaikista maailman ruoka-aineista suurimpia pitoisuuksia magnesiumia ja kromia sekä korkeita pitoisuuksia esimerkiksi sinkkiä, rautaa, kuparia, rikkiä ja C-vitamiinia (lisää tietoa raakasuklaan terveysvaikutuksista löydät täältä). Muistan lukeneeni joskus jostakin, että viidestä palasesta perusfazeria kaksi palaa on rasvaa, kaksi sokeria ja kolmas kaakaota. Ei liene tarpeen perusteella enempää, miksi raakasuklaa on parempi, vaikkakin hieman työläämpi vaihtoehto perussuklaalle. Joku kysyi minulta joskus maistuuko raakasuklaa suklaalle. Vastaus riippuu siitä, mitä suklaalla tarkoitetaan. Jos on tottunut syömään pitkälle prosessoitua, lisäaineilla ja sokerilla kyllästettyä suklaata, vastaus on ei. Jos taas on tottunut syömään tummaa suklaata, jonka kaakaopitoisuus on vähintään 70%, vastaus on kyllä, ainakin sinnepäin. Raakasuklaan makuun totuttelu siis vie oman aikansa, mutta lupaan, että muutamien kokeilukertojen jälkeen et enää muuta suklaata halua!

Suomen virallinen raakasuklaaguru on itseoikeutetusti Jaakko Halmetoja, joka tietää raakasuklaasta ja sen valmistamisesta luultavasti kaiken. Itsekin aloitin omat raakasuklaakokeiluni  aikoinaan Jaakon ohjeilla, mutta olen sittemmin yksinkertaistanut omia reseptejäni, koska haluan, että suklaan valmistaminen on mahdollisimman nopeaa ja helppoa. Raakasuklaan valmistamisessa on olemassa muutama seikka, jotka takaavat onnistuneen lopputuloksen. Tärkeintä on tehdä asiat oikeassa järjestyksessä ja jokainen vaihe huolellisesti loppuun saakka. Tässä oma perusreseptini, jota voi muokata mieleisekseen lisäämällä joukkoon esimerkiksi pähkinöitä, goji-marjoja tai manteleita.

Simppeli sunnuntaisuklaa

1 ½ dl – 2 dl kaakaovoita

1 rkl neitsytpuristettua kookosöljyä

2 rkl (raaka)kaakaomassaa

1 iso rkl hunajaa

2 rkl carob-jauhetta

2 rkl (raaka)kaakaojauhetta

1 rkl macajauhetta

1 rkl acai-marjajauhetta

ripaus hyvälaatuista suolaa (esim. himalajan ruususuolaa)

Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa miedolla lämmöllä metallisessa astiassa. Kaakaovoi sulaa sitä nopeammin, mitä pienemmissä paloissa se on. Sekoita puuhaarukalla tai lusikalla (ei muovikauhalla!).  

 

Kun öljyt ovat sulaneet ja sekoittuneet kunnolla keskenään, lisää hunaja. Kun hunaja on imeytynyt öljyjen sekaan, lisää kaakaomassa ja anna massan sulaa joukkoon samalla sekoittaen. Myös kaakaomassa kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniksi paloiksi ennen lisäämistä. Lisää seuraavaksi kuivat ainekset ja ripaus suolaa. Sekoittele, kunnes sinulla on edessäsi tasainen suklaamassa. 

Seuraava vaihe on kaikkein tärkein, jotta suklaasta tulee loksahtelevaa. Jos tämän vaiheen jättää väliin, suklaan koostumus on massamainen eikä muistuta mielestäni oikeaa suklaata, jonka kuuluu purtaessa loksahtaa paloiksi. Menetelmä on nimeltään temperointi. Ammattilaiset temperoivat suklaan marmorilevyn päällä lastan avulla, mutta temperoinnin voi tehdä kotioloissa helpomminkin, jos hifistely ei innosta. Valuta pesualtaan pohjalle jääkylmää vettä ja nosta kattila suklaamassoineen hetkeksi kylmään vesihauteeseen jäähtymään. Tarkoitus on jäähdyttää massa n. 27 asteiseksi, jonka jälkeen kattila nostetaan takaisin levylle ja lämmitetään uudelleen 32 asteiseksi. Tähän voi käyttää lämpömittaria, mutta itse teen temperoinnin yleensä mutu-tuntumalla. Mitä paremmin temperointi onnistuu, sitä loksahtelevampaa ja kiiltävämpää suklaata saat. Kun suklaa on temperoitu, kaada massa koko ajan sekoittaen muotteihin. IKEAn euron maksavat silikonivuoat ovat varsin oivallisia tähän tarkoitukseen. Nosta muotit jääkaappiin ja anna massan  jähmettyä. 

Suklaa on syöntikelpoista n. puolen tunnin kuluttua. Jos haluat nopeuttaa prosessia, voit nostaa suklaat hetkeksi pakastimeen.

Käsittämättömän perusteellisen kattauksen raakasuklaasta ja sen valmistamisesta löydät mahtavasta Suklaa-alkemistin käsikirjasta, jonka voit ladata ihan ilmaiseksi. Käsikirja on suuren innoittajani Jaakko Halmetojan käsialaa.

Päivän inspiraatiopläjäys

Löysin tässä muutama viikko sitten iki-ihanan ja inspiroivan tumblr-saitin. Tuijottelen sivustoa salaa töissä ja haaveilen mehulingosta ja notkeammasta vartalosta. Kauniita kuvia ja kirjoituksia, olkaapa hyvät:

http://healthconsciousness.tumblr.com/

Vinkkaan tässä samalla myös Voi Pyhä Jyssäys-tapahtumasta, joka järjestetään Joensuussa 23.-24.3.2013. Kyseessä on siis kaksi päivää kestävä hyvinvointiin ja henkisiin hommeleihin keskittyvä tapahtuma, jossa on tarjolla luentoja, workshoppeja ja näytteilleasettajia. Ohjelma menee kyllä osittain perushihhuli-osastolle, esimerkiksi luento Kuun vaikutus puutarhassa ei itselleni oikein kolahda, mutta ilmoittauduin kuitenkin mielenkiinnosta yhdelle ayruveda-luennolle + kahteen ayruveda-workshoppiin, joissa vetäjänä on ihan pätevänoloinen ayurveda­konsultti Ossi Viljakainen.  

Voin sitten osallistuttuani kertoa henkilökohtaiset kokemukseni workshopeista (siis heitinkö euroillani vesilintua vai en), sillä en ole koskaan aiemmin tällaiseen tapahtumaan osallistunut. Monesti näissä vastaavissa "hyvinvointi"tapahtumissa meininki on ihan ulkoavaruudesta. Vaikka olenkin kiinnostunut monista yliluonnollisista jutuista, niin ihan kaikkeen en sentään minäkään usko. Jos siis joku tuttavani alkaa olla huolissaan mielenterveydestäni, niin todettakoon etten ole edelleenkään ratsastamassa auringonnousuun yksisarvisten selässä reppu täynnä energisoivia kristalleja :)

Osalle luennoista voi osallistua pelkän sisäänpääsymaksun hinnalla, 5e/päivä. Ei minusta paha hinta ollenkaan.

Rutiineista & ayurvedasta

Loman viimeistä päivää viedään ja rutiinit ovat jotakuinkin hukassa.  Olimme koko viikon reissussa, joten tuli syötyä älyttömästi herkkuja (aivan liikaa!), liikuttua ihan liian vähän ja valvottua iltaisin turhan myöhään. En tehnyt lomani aikana ainoatakaan joogaharjoitusta. Lomalla toki kuuluukin nautiskella, mutta omassa olossa huomaan kyllä heti, jos en ole noudattanut hyväksi havaittuja oppeja ja rutiineja (kuten säännöllistä ruokailurytmiä). Rutiini on tylsä sana. Olen auttamaton hedonisti ja jos saisin itse päättää niin vähät välittäisin rutiineista. Söisin mitä haluaisin, valvoisin niin myöhään kun huvittaa ja nukkuisin aamuisin pitkään. Valitettavasti sellainen elämä ei sovi minulle. Voin huonosti, jos en noudata säännönmukaisuutta ruokailussani, liikunnassa ja nukkumisessa. Kun rytmit ovat pielessä, olo on turvonnut, päähän koskee, mieli on hermostunut enkä saa iltaisin unta, josta seuraa krooninen väsymys ja ketutus.

"The physical world, including our bodies, is a response of the observer. We create our bodies as we create the experience of our world."

Deepak Chopra

Ayurveda on maailman vanhin muistiinmerkitty lääkintäjärjestelmä. Sitä on harjoitettu Intiassa jo 5000 vuoden ajan. Ayurvedan eli ”elämän tieteen” mukaan doshat  määrittävät kehotyypin. Jokaisella yksilöllä on erityisiä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, jotka erottavat hänet muista ihmisistä. Kun tuntee doshien toiminnan, pystyy ymmärtämään mm. yksilön aineenvaihduntaa, käyttäytymistä ja kehon rakennetta. Doshat ovat periaatteita, jotka sääntelevät koko kehon toimintaa. Ayurvedan mukaan sairaudet johtuvat mm. kehon doshien epätasapainoista. Doshien epätasapaino johtuu mm. 

·       vääränlaisesta ravinnosta

·       unenpuutteesta

·       vuodenaikojen vaihtelusta

·       stressistä 

Esimerkiksi kun vata häiriintyy ulkoisesta ärsykkeestä, oireena voi olla mm. hermostoneisuutta ja päänsärkyä.  Kehomme pyrkii itsesäätelyn avulla korjaamaan kehon epätasapainotiloja. Ayurvedan hoitotapa perustuu kehon epätasapainotilojen poistamiseen. Dosha tasapainotetaan liikunnan, oikeanlaisen ravinnon ja ayurveda-hoitojen avulla (minulta löytyy kylppärin kaapista mm. tätä).  

Lukuisien testien mukaan oma doshani on vata-pitta, jossa hallitsevana elementtinä on ilma. Kaikkein tärkein ohje vatalle on säännölliset elämäntavat ja rutiineista kiinni pitäminen. Vata-doshan tasapainottamisen avain on säännöllisyys. Tutustuttuani ayurvedaan olen pakottanut itseni säännölliseen elämänrytmiin, mikä on todella rauhoittanut ailahtelevaisuuteen ja levottomuuteen  taipuvaista olemustani. Kärsin aikaisemmin vakavista uniongelmista, jotka ovat nekin merkittävästi helpottuneet, kun olen alkanut noudattaa säännönmukaisempaa elämäntapaa. Auyrveda ei ole rakettitiedettä, mutta se voi auttaa oivaltamaan fyysisten ja henkisten ongelmien ja epätasapainotilojen perimmäisiä syitä ja tarjoaa yksinkertaisia ja toimivia ratkaisuja ongelmien helpottamiseksi. Eri doshille on erilaiset suositukset myös ruokavalion suhteen, joten niistäkin voi löytyä helpotusta erilaisiin vaivoihin. Auyrvedassa minua kiehtoo systeemin kokonaisvaltaisuus. Ayurveda ei ole dieetti, se on elämäntapa ja filosofia, joka kattaa kaikki elämän osa-alueet. Juuri ayurvedan takia haluaisin matkustaa Intiaan.

Voit testata oman dosha-tyyppisi esimerkiksi täällä (sivut ovat englanninkieliset, mutta testit ovat erittäin kattavat). Suomenkielistä tietoa ayruvedasta löytyy selkokielellä mm. täältä ja täältä. 

Onneksi yksi nautinnoille uhrattu viikko ei johda vielä perikatoon ja loma tuli tällä kertaa todella, todella tarpeeseen. Rentouduin Flamingo Spassa (testasimme myös RASUL-höyrykylvyn, jota en kyllä voi suositella..), ihailin Ryan Goslingia Gangster’s Squadissa (Ryan - tuo ikuinen päiväunieni kohde) ja näin monta tärkeää ihmistä, joita en pitkän välimatkan takia näe valitettavasti läheskään niin usein kuin haluaisin. Sitä paitsi, joka päivä voi onneksi aloittaa uudelleen. Siispä vedänkin seuraavaksi lenkkitossut jalkaan ja juoksen viimeisen lomapäiväni kunniaksi piiiiiiitkän lenkin!

 

P.s. Blogiani on luettu jo melkein 700 kertaa. Ihan hullua. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Elämä on

…yllätyksiä täynnä. Tässä kuluneella viikolla koin itselleni melkoisen suuren työhöni ja tulevaisuuteni liittyvän pettymyksen. Nyt, kun alan pikkuhiljaa toipua tilanteen aiheuttamasta alkujärkytyksestä, pettymyksestä ja suuttumuksen tunteesta, pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo hieman laajemmasta näkökulmasta. Jumalilla on omat salaiset suunnitelmansa, jonka mukaan elämä heittelee joskus varsin kovakouraisestikin. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista. Silloin kun suuret unelmat jäävät toteutumatta tai jokin asia menee niin pieleen kun olla ja voi, meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme antaa pettymyksen ja vihan nakertaa meitä tai vaihtoehtoisesti kasvaa tapahtuneen myötä entistä vahvemmiksi. Joskus, kun jotain oikein yllättävää tapahtuu, se pakottaa meidät tarkastelemaan todenteolla suhtautumistamme muihin ihmisiin, työhömme, unelmiimme ja koko elämään. Vastoinkäymisten myötä ymmärrämme, mikä on meille todella tärkeää ja mihin suuntaan haluamme lähteä. Jos elämä olisi päivästä toiseen yhtä tasaista liitoa, se olisi a) tylsää ja b) mitään kehitystä ei tapahtuisi. On tutkittu, että onnelliset ihmiset ovat keskimääräistä kiitollisempia. Myös huonoista kokemuksista voi olla kiitollinen. Ilman niitä emme ehkä olisi juuri siinä tai juuri sellaisia kuin olemme. Yllättävät ja ikävät kokemukset myös muistuttaa, ettei mikään tässä elämässä ole pysyvää. Koska mikään ei ole pysyvää, takertuminen työhön, muihin ihmisiin, tavaroihin tai tapoihin ei lopulta ole kovin järkevää. Onnen voi löytää viime kädessä vain itsestään. Tässäpä onkin opetteleminen kaltaiselleni härkä-tyypille, jolla on sisäänrakennettu tarve luoda olosuhteet mahdollisimman turvallisiksi, vakaiksi ja pysyviksi.

Paradoksaalista kyllä, ostin sattumalta muutama viikko sitten Suomalaisen kirjakaupan alelaarista psykologi Ilona Rauhalan kirjan Uskalla! Nainen työelämässä. Kirja osoittautuikin yllättäen varsin ajankohtaiseksi hankinnaksi, sillä joudun tapahtuneen myötä vakavasti pohtimaan mihin suuntaan haluan (työ)elämääni seuraavaksi viedä. Paikoilleen jääminen ei ole vaihtoehto. Samaa mieltä on myös Rauhala: ”Huolehdi virtaamisesta. Tee tilaa uudelle, siivoa vanha pois, järjestä muistot, paketoi, pistä postiin, kierrätä, lahjoita ja luovu! Niin tehdessäsi ennemmin tai myöhemmin huomaat, että sinulla on edessäsi tyhjää, missä on tilaa uuden tulla. Uskalla asettua alttiiksi uudelle. Uskalla liikkua, kulkea ja ottaa vastaan. Uskalla surra sitä, mikä sattuu, olla surullinen siitä, että jokin jää taakse. Ainoastaan uskaltamalla surra, teet tilaa ilon mahdollisuudelle.” Siispä nostan leuan takaisin oikeaan asentoon ja alan punomaan uusia kuvioita pieleen menneiden tilalle. Ensin kuitenkin otan kaiken irti viikon mittaisesta talvilomastani, jonka aloitin tänään reilun parin tunnin hiihtolenkillä auringon pilkahdellessa puiden oksien välistä kuin satukirjoissa. Kevät on tulossa!