TGIF!

Mistä tietää, että on kolmekymppinen, työssäkäyvä ja perheellinen? Viikonloppu ei enää ala afterworkilla työkavereiden kanssa kepeästi viinilaseja kilistellen, vaan mieli tekee perjantaina painella töistä suorinta tietä punaisia päin kotiin (kulkemalla korkeintaan sipsikaupan kautta). Ja jos laseja kilistellään, niin niitä kilistellään yksinään (tai korkeintaan puolison kanssa) television tai facebookin ääressä.

Harrastin tätä pitkään, kunnes ymmärsin, että se miten käynnistän viikonlopun, vaikuttaa omalla kohdallani oleellisesti siihen, miten vietän myös lauantain ja sunnuntain. Jos viikonloppu alkaa sohvan nurkasta sipsipussi kainalossa rapisten, niin siihen se valitettavan usein myös päättyy. Lopputuloksena olo on sunnuntai-iltana väsynyt, turvonnut ja kirsikkana kakussa komeilee morkkis tekemättömistä asioista ja ahdistus seuraavasta työpäivästä. Toki näitäkin viikonloppuja joskus on ja välillä pitääkin ottaa rennosti, mutta itsensä voi palkita raskaan työviikon päätteeksi muutoinkin kuin syömällä ja juomalla itsensä tärviölle. Palkinnoksi maanantaikin saattaa tuntua edes hitusen helpommalta.  Sen jälkeen, kun tein itsessäni tämän huomion, olen luonut itselleni toimivan viikonlopunaloituskonseptin, jonka mukaan toimin aina silloin, jos ei ole mitään muita menoja.

Kun tulen töistä kotiin, rakentelen itselleni smoothien. Sekaan heitän hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä - mitä nyt milloinkin sattuu kaapista ja pakastimesta löytymään. Omat kokeiluni ovat olleet yleensä toimivia, vaikka noudatan vain harvoin tiettyä reseptiä. Juoman tarkoitus on antaa pitkän työpäivän päätteeksi energiaa seuraavan vaiheeseen, joten sekaan heitän yleensä superfoodeista ainakin macaa ja hamppuproteiinia. Olen kokenut, että nämä superfoodit virkistävät kaikkein parhaiten. Kokeilussa on parhaillaan myös itselleni uusi tuttavuus ashwagandha, joka on joogien suosiossa oleva yrtti.

Kun smoothien sekaan heittämäni piristeet alkavat vaikuttaa ja heräilen pikkuhiljaa työpäivän aiheuttamasta koomasta, nakkaan lenkkivaatteet niskaan ja juoksen fiiliksen mukaan 5-10 kilometrin lenkin. Yritän tehdä tämän joka perjantai, säästä riippumatta. Minusta talvella on ihana juosta. Lumi joustaa ja tarjoaa lenksupolvelleni kovaa maata pehmeämmän alustan. Ulkona on kaunista ja hiljaista eikä juostessa tule niin kuuma. Perjantaisin lenkkeilen usein suoraan avantouintiseuralle ja pulahdan lenkin päätteeksi avantoon. Avantosaunasta pääsen useimmiten auton kyydissä takaisin kotiin, joten takaisinpäin ei sentään tarvitse enää juoksuaskelia ottaa. Voi’la! - viikon rasitukset ovat huuhtoutuneet tiehensä ja laskeutuminen viikonloppuun voi alkaa. Jos avantoa ei ole saatavilla niin avantofiiliksen voi korvata kylmän suihkun ja saunan yhdistelmällä. Voin luvata, että tällä kombolla ei tarvitse huonounisenkaan yleensä pitkään unta odotella. Ennen saatoin helposti nukkua viikonloppuisin puolille päivin, mutta tällä konseptilla olo on jo varhain lauantaiaamuna virkeä ja uudestisyntynyt. 

Ihanaa ja onnellista viikonloppua ihan jokaiselle!

P.s. YLE Teemalta tulee tänään lapsuuteni klassikkoelokuva Missä olet Susan? Katsoin elokuvan lapsena VHS-kasetilta niin monta kertaa, että nauha kului lopulta käyttökelvottomaksi. Luvassa rouheita nahkatakkeja, vaaleanpunaisia purkkapalloja, mustaa pitsiä ja tajunnan räjäyttävää discobiittiä a’la kultainen 80-luku. Tykkään!

Missä olet Susan? YLE Teemalla 22.2. klo 22.00